Ensihuomio Artussa kiinnittyi tietenkin rajuun (hius)tyyliin, joka on kuin Viikingit-sarjan hahmolla. Tyyliseikat kuitenkin 24/7:ää katsoessa äkkiä unohtuvat; pian asukas on vain asukas.
Artun poliittiset taustat ja näkemykset jäivät hieman mysteereiksi. Itse vihjaili moneen otteeseen, että ei voi keskustella mielipiteistään ja asioistaan talossa lainkaan niin kuin siviilissä keskustelisi, eikä etenkään heittää sellaista läppää kuin kaveriensa kanssa, koska lentäisi siitä hyvästä ulos. Pienen esmentelyn jälkeen kuitenkin kertoi mm. ei-poliittisesti korrektin juutalaisvitsin ja mainitsi myös, että kaverit kutsuvat häntä ”jutskunenäksi”. (Hmm? Nenä on kai hieman kyömy.) Toisaalta myös korosti, että rajutkaan epäsensitiiviset off-color-läpät ja musta huumori eivät ole sama asia kuin arvot — tai hänen arvonsa.
Artun taloelo oli joka tapauksessa hyvinkin sovinnaista. Politiikan tai identiteetti-sellaisen puhumisessa ei lähennytty edes Samin tasoa, vaan pysyttiin maltillisessa taustakonservatismissa. Olisi ollut ehkä kiinnostavaa, jos Arttu olisi avannut mielipidemaailmaansa näiden osalta vahvemmin. Arvoitukseksi jäi myös, millaista se Artun normaali läppä sitten on, vaikka jotain voi kuvitellakin.
Kolme kuukautta on niin pitkä aika, että melkein on jo unohtunut, että ensimmäisellä viikolla Artun kainalossa unikaverina viihtyi tiiviisti Sini. Minnaakin sinne talolaiset yrittivät mielessään sovitella — ja ilmaisikohan Minnakin, ettei Artun hahmo täysin vastenmielinen ole — mutta asiassa ei edetty. Erinäinen ajatuksien tasolla suoritettu tai selän takana uumoiltu paritusleikittely sitten eskaloituikin
Lemmenlekurit-selvittelyyn.
Arttua myös talon ja mökin yhdistymisvaiheessa eläinviikolla jotenkin kiinnosti vähän Paula, mutta tässä ei menty puolivitsillä tehtyjä hätäpaskatreffejä pidemmälle.
Artun kainalopaikan varasi lopulta Ella.
Artulle läheinen nainen talossa oli myös Kristiina, jonka kanssa ei ollut sutinaa, mutta jonka kanssa löytyi paljon yhteistä ajatusmaailmaa ja huumorisanailun aihetta. Kristiina oli Artulle sekoitus juttu- ja sanailukaveria, hyvää jätkää, talomaskottia ja napakasti puolensa pitävää pikkusiskonkorviketta — ”päällikköyttä” unohtamatta.
Pariutuminen Ellan kanssa ei ollut ehkä se kuvio, joka olisi tullut Artun esittelyä ja asukkaiden taloon astumista katsoessa ensimmäisenä mieleen. Niin kuitenkin kävi: jonain iltana Ella alkoi viihtyä Artun kainalossa, eikä Artulla ollut mitään sitä vastaan. Samalla toteutuivat myös ne riskit, jotka BB-taloparien kanssa usein toteutuvat: pariskunta alkoi viettää aikaa pitkälti toistensa parissa, vähensi interaktioita muiden kanssa ja öinen läheisyys eteni tasolle, jota muut eivät olisi välittäneet olla enää todistamassa.
Viimeksi mainittu alkoi muodostua jo sellaiseksi asiaksi talossa, että siitä pidettiin mm.
yöpartiopalavereita, joissa suunniteltiin ja toteutettiinkin kutulammelle häirintätoimenpiteitä.
Mutta
bros before hoes! Koko kauden kantava teema oli Artun ja Joelin välinen jo alkukaudesta tapahtunut kemioiden kohtaaminen — yhteiset ajanvietteet ja humoristinen dialogi, joka svengasi kuin nivalalais-lievestuoreistettu hybridihirvi.
Bromancesta melkeinpä liikkeelle lähdettiin ja siihen kausi myös finaalissa lähes päättyi. Matkan varrella oli monenlaista toimintaa
isäntämiesten maailmanhavainnoinnista spontaanien yö-toastien kautta nakkikeittoon ammeessa, ja myös muutamia distraktioita (Sini, Sasa, Ella, O-P), mutta kun ne oli saatu hoidettua alta pois, palattiin taas perusasioihin: rennosti ja hötkyilemättä ottavien miesten väliseen ystävyyteen.
Makkarissa on hyvä pötkötellä ja miettiä maailman menoa energiaa tuhlaamatta. Arttua piti kuitenkin makkarissa myös jonkinlainen ääniherkkyys, josta kertoi kärsivänsä. Tykkäsi muutenkin vetäytyä vähän rauhallisempaan ympäristöön sen sijaan, että ympärillä olisi koko ajan 10 kovaäänistä ihmistä häsäämässä, neuvomassa ja huutamassa — joka olikin
Artun kauhuskenaario keittiössä.
Artulla oli talossa tietynlaiset masennusvaiheensakin, joita perusteli mm. juuri ennen taloon tuloa saamillaan, mieltä painamaan jääneillä tiedoilla. ”Parantui” tästä olotilasta kuitenkin jossain vaiheessa. Joissain keskusteluissa tupakkapaikalla Arttu ilmaisi, että yöllinen Ellan kanssa puuhailu on tietyltä osaltaan eskapismia: pakoa sekä talo- että ulkomaailman ajatuksista, etenkin yöllisistä sellaisista.
Tiivis taloparisuhde kuitenkin väkisinkin verottaa muuta BB-potentiaalia. Arttu ikään kuin ”palasi” loppukaudelle sen jälkeen, kun Ella häädettiin. Joel oli tällä välin kuitenkin ehtinyt jo vähän etääntyä ja itsenäistyä ja löytänyt seuraa mm. Juliasta, jolloin O-P kiilasi loppukaudeksi Artun kynkkään. (Ellan häädön, Joelin erottamisen Artusta sekä Artun saamisen omaksi kaverikseen O-P myöhemmin taloista poistuttuaan esitti onnistuneena pelailukuvionaan.)
Yleisesti ottaen Artun talomatka oli aaltoilevaa. Välillä oltiin aallonpohjassa, välillä surffattiin aallonharjalla.
Ehdottomasti parasta Artun antia olivat ne hetket, kun Arttu jutteli ja sanaili skarppina ja sanavalmiina Joelin ja Kristiinan kanssa, joko yhdessä tai erikseen, usein makkarissa tai keittiössä. Paljon hyvää huumoria ja oivaltamista ja sopivaa kiusoittelua.
Rasittavampaa Arttua oli oluesta mölyävän ja intoilevan kaljasiepon rooli, dilledong-sessiot O-P:n kanssa ja voimattomat valitukset milloin mistäkin oletetusta hybridi-tv-katsojien mielipiteestä.
Paljaimmillaan ja henkilökohtaisimmillaan ilman maskeja Arttu oli ehkä päivänä, jolloin sai taloon hetkeksi kitaransa ja pääsi uppoutumaan sen maailmaan. Mukavaa katsottavaa, etenkin kun otti Joelin seurakseen.
Vaikkakin oli talossa ikään kuin lomalla ajattelusta, järki-insinöörisihminen Arttu kuitenkin pohjimmiltaan on — ja kyllähän tällaisen taustan aina erottaa tyhjäpäisemmistä tai vähemmän koulutetuista BB-asukkaista. Osaltaan myös tämä varmasti selittää, miksi kohta AMK-insinööriopintonsa aloittavaan sähköasentaja-Kristiinaan oli Artun helppo luoda kontakti.
Yksittäinen hyvä viikkotehtävään liittynyt kohta, joka Artusta nousee mieleen, oli budjettipäätös, jota ajoi poliittisen pelin viikolla: raha pannaan haisemaan, eikä valintoja mietitä järkinäkökohdista vaan viihdyttävyyden kannalta.
Arttu oli monella tavalla keskeinen, viihdyttävää huumorisanailua ja muuta vuorovaikutusta viljellyt asukas talossa. Jonkinlaista gonahtamista ja kiukutteluakin loppukaudesta tapahtui, mutta hyvää settiä oli kuitenkin enemmän kuin huonoa. Bromance-parivaljakkona Joel ja Arttu olivat ehkä BB-hahmompi BB-hahmo kuin kumpikaan erikseen.
Artulle annan asukasarvosanaksi kolmosen. Suoritus kuitenkin hiukan seilasi laidasta laitaan ja oli niitä negailujakin, niin näistä rokottuu se yksi piste.
Hyvät jatkot Nivalan pojalle vain — ja ei kun hybridi-tv:tä ostamaan!