Juoruammeko? (En MINÄ ainakaan!)
Lähetetty: 20 Loka 2007 04:29
Heitetäänpä sitten mekin naamarit pois jookosta, kyllä joo? Tarkoitan tällä sitä että olisimmeko mekään yhtään parempia tuolla BB-talossa? Hyvin suurella todennäköisyydellä EMME. Täällä internetin suomalla anonymiteetillä voimme sanoa melkein mitä haluamme BB-talon asukkaista, ilman pelkoa häätöäänestykseen joutumisesta tai siitä että, jos emme seiso yhdellä jalalla kun ääni kaiuttimista käskee tehdä niin, saisimme rangaistuksen.
Juoruaminen - tai toisin sanoin selän takana puhuminen - on (valitettavasti) globaali ilmiö ja sitä tapahtuu kaikissa kulttuureissa uskonnosta tai elämänkatsomuksesta riippumatta. Sillä käsitellään ihmissuhteita ja/tai niiden ongelmia. Se tapahtuu siis tavallaan ”luonnostaan”. Evoluutio on meille itse asiassa luonut tällaisen ”järjestelmän”, jolla vahvistamme omaa minuuttamme ja haemme hyväksyntää ”laumassamme”.
Jos se tuntuu kaukaiselta, niin verrataanpa sitten itseämme tekemisillämme siihen mitä talossa tapahtuu. Asukkaat luovat suhteita keskenään ja vahvistavat niitä keskinäisillä keskusteluilla, jos näin ei tapahtuisi niin talossakaan ei olisi juurikaan mitään ”viihdearvollista” tapahtumaa, saati sitten keskustelua herättäviä ihmissuhteita. Kaikki tapahtuisi tietyllä kaavalla ja katsojat voisivat yhtä hyvin seurata nurmen kasvamista jalkapallokentällä. Me katsojat kuitenkin voimme seurata talon tapahtumia ja vetää omat johtopäätöksemme tapahtumista ja niinhän me teemmekin. Ja mikä pahinta, teemme lähestulkoon kaiken mitä emme talon asukkailta suvaitse.
Siis me näemme talon tapahtumat 24 tuntia vuorokaudessa 7 päivää viikossa, teemme havaintoja ja käsittelemme niitä. Ja mitä sitten tapahtuu kun olemme riittävästi keränneet tietoja asukkaasta tai asukkaista? Vastaushan on helppo, ryntäämme internetin keskustelupalstoille kertomaan, kuinka herra X on epäherrasmies, kuinka neiti Y on alkoholi-ongelmainen tai toteamme tyynesti vain jonkun olevan ”turha asukas”. Kysymykseni kuuluukin, kuinka me sitten olemme parempia ihmisiä tuomitsemaan tai arvottamaan heidät? Vastauksen tähän keksittyänne toivon että olette edes hieman suvaitsevampia.
En suostu heittämään sitä surullisenkuuluisaa ensimmäistä kiveä ja jos minut siihen pakotettaisiin niin oikeamielisin kohde olisin minä itse, sillä olenhan syyllistynyt samoihin synteihin kuin he, joita yritän arvostella. Siis kyllä, vastauksenne on aivan oikein, olen juorunnut asukkaista, arvottanut heitä, pitänyt heitä ali-ihmisinä. Omasta mielestäni tämä on suurelta osin kateellisuutta, koska itse en voi voittaa viidenkymmenentuhannen euron pääpalkintoa.
Juorutkaa siis minusta ja tuomitkaa minut,
Päällykäinen
Juoruaminen - tai toisin sanoin selän takana puhuminen - on (valitettavasti) globaali ilmiö ja sitä tapahtuu kaikissa kulttuureissa uskonnosta tai elämänkatsomuksesta riippumatta. Sillä käsitellään ihmissuhteita ja/tai niiden ongelmia. Se tapahtuu siis tavallaan ”luonnostaan”. Evoluutio on meille itse asiassa luonut tällaisen ”järjestelmän”, jolla vahvistamme omaa minuuttamme ja haemme hyväksyntää ”laumassamme”.
Jos se tuntuu kaukaiselta, niin verrataanpa sitten itseämme tekemisillämme siihen mitä talossa tapahtuu. Asukkaat luovat suhteita keskenään ja vahvistavat niitä keskinäisillä keskusteluilla, jos näin ei tapahtuisi niin talossakaan ei olisi juurikaan mitään ”viihdearvollista” tapahtumaa, saati sitten keskustelua herättäviä ihmissuhteita. Kaikki tapahtuisi tietyllä kaavalla ja katsojat voisivat yhtä hyvin seurata nurmen kasvamista jalkapallokentällä. Me katsojat kuitenkin voimme seurata talon tapahtumia ja vetää omat johtopäätöksemme tapahtumista ja niinhän me teemmekin. Ja mikä pahinta, teemme lähestulkoon kaiken mitä emme talon asukkailta suvaitse.
Siis me näemme talon tapahtumat 24 tuntia vuorokaudessa 7 päivää viikossa, teemme havaintoja ja käsittelemme niitä. Ja mitä sitten tapahtuu kun olemme riittävästi keränneet tietoja asukkaasta tai asukkaista? Vastaushan on helppo, ryntäämme internetin keskustelupalstoille kertomaan, kuinka herra X on epäherrasmies, kuinka neiti Y on alkoholi-ongelmainen tai toteamme tyynesti vain jonkun olevan ”turha asukas”. Kysymykseni kuuluukin, kuinka me sitten olemme parempia ihmisiä tuomitsemaan tai arvottamaan heidät? Vastauksen tähän keksittyänne toivon että olette edes hieman suvaitsevampia.
En suostu heittämään sitä surullisenkuuluisaa ensimmäistä kiveä ja jos minut siihen pakotettaisiin niin oikeamielisin kohde olisin minä itse, sillä olenhan syyllistynyt samoihin synteihin kuin he, joita yritän arvostella. Siis kyllä, vastauksenne on aivan oikein, olen juorunnut asukkaista, arvottanut heitä, pitänyt heitä ali-ihmisinä. Omasta mielestäni tämä on suurelta osin kateellisuutta, koska itse en voi voittaa viidenkymmenentuhannen euron pääpalkintoa.
Juorutkaa siis minusta ja tuomitkaa minut,
Päällykäinen