Millainen olisit Isoveljen talossa?

Keskustelua liittyen Suomen ensimmäiseen Big Brotheriin.
Vastaa Viestiin
Avatar
Tinttu
Pikkuveli
Viestit: 2463
Liittynyt: 28 Helmi 2005 20:16
Paikkakunta: Helsinki

Millainen olisit Isoveljen talossa?

Viesti Kirjoittaja Tinttu » 28 Syys 2005 18:36

Millainen olisit itse talossa? Minkä roolin ottaisit, kenen kanssa tulisit parhaiten/huonoiten juttuun?
The eyes can mislead, the smile can lie, but the shoes always tell the truth.

Avatar
Jaake
Kunniajäsen
Viestit: 1429
Liittynyt: 24 Tammi 2005 21:50
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Jaake » 28 Syys 2005 18:41

Tekisin niinkin radikaalin ratkaisun kuin olisin itseni, uskomatonta mutta totta(ko). SBB-talon asukkaista tulisin varmaan parhaiten toimeen Pertun, Mikan ja Kathyn kanssa (tykkään kertoa kaveri -ja ryyppyjuttuja jne.). Varmaan kaikkien muidenkin kanssa aika hyvin paitsi Iinan: En voi hyväksyä hänen asennettaan muihin ihmisiin.. se vaikuttaisi kaikkeen.

Avatar
Krii
Juonittelija
Viestit: 186
Liittynyt: 18 Helmi 2005 18:25

Viesti Kirjoittaja Krii » 28 Syys 2005 19:49

Olisin kans oma itseni, tosin aluksi varmaan saattaisin varoa joitain noloimpia sanomisia kameroiden takia. Päästelisin sekoja juttuja tuttuun tapaani. Olisin joskus melko hiljainen, mutta toisinaan taas tosi puhelias. Talossa olevista olisin tullut juttuun aluksi kaikkien kanssa, sitten olisi alkanut ärsyttämään Jani ja Antti S. Varmaan olisin riidellyt siellä ja puhunut myös "paskaa" mutta toisaalta sanonut myös suoraan juttuja. Nimeämiset olisivat mulle helppoja.

Avatar
big.mac
Alejandro
Viestit: 1898
Liittynyt: 08 Elo 2005 13:37
Paikkakunta: helsinki

Viesti Kirjoittaja big.mac » 28 Syys 2005 20:14

itse olisin ollut hyvin paljon Antti ässän kaltainen... hauska heppu joka ei olisi koskaan ymmärtänyt vihjeitä ja vihjailuja... mulla on yleensä nopea tilannekomiikantaju mutta huono tunnetutka... mut olis varmaan äänestetty ensimmäisenä ulos... Minna ja Iina olisivat inhonneet minua todella rankasti ja mä olisin ollut niille hyvinkin piikikäs :lol:
the BITCH is back!

May the FORCE be with YOU!
Kuva

Avatar
Tinttu
Pikkuveli
Viestit: 2463
Liittynyt: 28 Helmi 2005 20:16
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Tinttu » 29 Syys 2005 13:32

Olisin itse aluksi varmaan aika hiljainen, juttelisin enemmän pienissä ja tutuksi tulleissa porukoissa kuin isolla poppoolla. Varmaan vetäytyisin välillä omaan rauhaan, kaipaan kuitenkin hiljaisuuttakin. Sen verran Tiinaa tunnistan itsessäni, että sitä kiukunpurkausta saisi ehkä odotella jonkin aikaa, ensin kävisin raivoamassa pk-huoneessa. Tosin minusta kyllä aika nopeasti huomaa kun olen vihainen, mökötän puhumatta mitään ja välillä paiskon ovia mielenosoituksellisesti (eli ei kauhean viihdyttävää katsojille). Pissa-kakka -huumori ei naurata, ehkä se oma porukka talosta löytyisi huumorin perusteella. En oikein tiedä kenen kanssa talossa olisi tullut ystävystyttyä, Mika tuntuu tutuimmalta tyypiltä, ehkä hänen kanssaan sitten.

Tuosta roolista, varmaan olisin aluksi tosiaan aika paljolti syrjässä tarkkailemassa, mikään superhassuttelija en ole, mutta miettiä ja analysoida tykkään. Komentelua siedän aika heikosti. joten olisin ehkä joku sellainen omien polkujensa kulkija.

Luultavasti pääsisin ehkä sinne ohjelman keskivaiheille asti, mutta sitten kun ärsyttävimmät on häädetty, olisi varmaan minun vuoroni lähteä. Ja katsojat varmaan pitäisi tylsänä tai sitten juonittelijana johtuen noista pienellä porukalla tehdyistä spekulaatioista.
The eyes can mislead, the smile can lie, but the shoes always tell the truth.

Avatar
Poroneiti
Kuhnuri
Viestit: 67
Liittynyt: 24 Tammi 2005 21:55
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Poroneiti » 29 Syys 2005 21:46

Minä varmaankin olisin oma itseni, päästelen sammakkoja suustani, sanon asiat suoraan, puhun, puhun puhun, puhun, puhun ja puhun. Jos joskus sattuisi huonompi päivä (lue: angst) avautuisin monelle ja helposti. Ja jos sattuu oikein huono päivä, riitelisin varmasti jokaisen kanssa.

Tulisin ainkakin näennäisesti toimeen kaikkien kanssa, mutta on vaikea sanoa kenen kanssa parhaiten. Minna tai Iina se ei ainakaan olisi, en pidä henkilöistä, en sitten yhtään.

Luulisin pärjääväni Talossa sinänsä aika hyvin, ainakaan se, ettei ole mitään tekemistä, ei olisi iso onkelma. Eri asia on sitten se, kuinka paljon muut asukkaat ja katsojat pitäisivät minusta. Tuntuu vähän, että jaksaisin mielipiteet aika jyrkästi kahtia, kuten täällä oikeassa elämässäkin.

Punde
Jumalan ruoska
Viestit: 15012
Liittynyt: 24 Tammi 2005 17:39
Paikkakunta: Chernarus

Viesti Kirjoittaja Punde » 30 Syys 2005 00:19

Mie oisin täys kuspää.

Avatar
lonely
Toukka
Viestit: 5
Liittynyt: 29 Syys 2005 22:45
Paikkakunta: Karjaa

Viesti Kirjoittaja lonely » 30 Syys 2005 02:50

Oisin kai kuin mä nyt, eli iloinen ja kaikkiin juttuihin tempautuva.

Iinan, Antin ja Hannan kanssa tulisin hyvin toimeen, koska mäkin oon tommonen sekoilija/kikattelija.
Love

matami
Kunniajäsen
Viestit: 582
Liittynyt: 31 Tammi 2005 13:30

Viesti Kirjoittaja matami » 30 Syys 2005 16:36

Ihan omana itsenä taatusti olisi pakko olla, en ikinä ole osannut esittää mitään muuta. Oletettavasti tulisin parhaiten toimeen Mikan kanssa jo senkin takia, että liikuntaa olisi ihan pakko harrastaa ja muutenkin yhteistä vaikuttaisi olevan paljon, se on niin paljon samankaltainen kuin mun veli. Muutenkin luulen, että tulisin mainiosti juttuun kaikkien muiden paitsi Tiinan ja Terhin kanssa.

Ja siinä olisi mun suurin ongelmani, T&T:n kanssa toimeentulemattomuudessa siis, joko sulkisin heidät täysin pois mielestäni ja ajatuksistani, eli käytönnössä näitä kahta ei olisi minulle olemassakaan, kuten usein toimin niiden ihmisten kohdalla joista en henk. koht. pidä (yläasteella onnistuin olemaan 14-15:sta ihmisen kanssa samalla luokalla, kuuden henkilön kanssa en ollut minkäänlaisessa kontaktissa viimeisen 2,5 vuoden aikana. Yksinkertaisesti heitä "ei ollut minulle olemassakaan", paitsi niinä kahtena kertana kun menetin hermoni). Toinen vaihtoehto on että kettuilisin heille asiasta kuin asiasta, joko huomaamattani tai sitten tahallisesti. Mutta mulla on todella pitkä pinna, ennen kuin hermo menee totaalisesti.
Puheliaisuuteni takia ja siksi että mielelläni lähtisin mukaan kaikenlaisiin juttuihin, olisin heidän mielestään varmasti yksi shown varastajista.

Mulla on niin paha tapa laukoa mielipiteitä ja suoria kommentteja, että onnistuisin ehkä raivostuttamaan myös niitä joiden kanssa yleensä ottaen toimeen tulisin. Jos nyt esim. Minna tulisi mulle valittamaan kattilan naarmuja, niin suoraan kyllä sanoisin ettei asia voisi vähempää kiinnostaa.
Mie en jaksa mitään kärvistelyä ja kyräilyä, jos joku asia päähän ottaa minua tai vaikka kavereitani, niin kissa kyllä nousee pöydälle hyvin nopeasti oli kyseessä sitten ihminen josta pidän tai en pidä. Eli suorien puheiden takia voisi lähtö tulla hyvinkin äkkiä... Jostain kumman syystä mulla on kuitenkin vielä jokunen kaveri jäljellä.
-Oh my god...

Avatar
Sihi
Sala-asukas
Viestit: 10643
Liittynyt: 04 Helmi 2005 14:10
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Sihi » 30 Syys 2005 16:46

Oma itseni olisin, koska on todella rasittavaa esittää jotain mitä ei oikeasti ole. Luulisin tulevani parhaiten toimeen Mikan, Antti A:an, Kathyn ja Hannan kanssa. Antin A:an jatkuva pelleily tosin saattaisi alkaa ennenpitkään käymään hermoille. Tulen toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa, mutta luulen että pinnani olisi talossa lyhyempi.
Hermot menis heti kättelyssä Terhin kanssa.
Mulla on hyvä(ei varmaan kaikkien mielestä)huumorintaju, olen todella kärsivällinen ja joustava. Mulla kestää hiukan enne kuin pääsen mukaan uusien ihmisten juttuihin, mutta kun opin tuntemaan ihmisiä olen aika sosiaalinen tapaus. Vaikka mulla on hyvät hermot niin pään sisällä vituttaa kyllä ja menee aika pitkään ennen kuin sanon sen ääneen.
"No v*ttu vedä ittes vaikka hirteen tuol v*tun PK-huoneessa, tee jotain v*ttu et sut muistetaan."
-Niko Saarinen-

Avatar
big.mac
Alejandro
Viestit: 1898
Liittynyt: 08 Elo 2005 13:37
Paikkakunta: helsinki

Viesti Kirjoittaja big.mac » 30 Syys 2005 17:00

huh huh matami... kuullostaa tosi rankalta ja aika epätodennäköiseltä että pystyis sulkemaan muutamat ihmiset täysin ulkopuolelle... jossain tuota sanoittais kiusaamiseksi... Muistan hyvin keskikoulun viimeiset vuodet, jolloin minut suljettiin luokan ulkopuolelle vain ainoastaan siitä syystä että muutin toisesta kaupungista. Ei tuntunut kivalta... mutta sellaista elämä on... muuten en ihan ymmärrä kaikkea epäloogisuutta tekstissäsi... ensin kerrot miten sulkisit T&T:n ulkopuolelle ja sitten seuraavassa hetkessä sanot "mien en jaksa kärvistelyä ja kyräilyä" mutta mitä se ulkopuolelle jättäminen on ellei kyräilyä :roll:

mun on pakko sanoa, että me kaksi emme todennäköisesti tulisi hetkeäkään toimeen, koska mulla on sellainen oikeudentaju ja tasa-arvoisuuden unelma että minä laukoisin muutamankin totuuden yhden jos toisenkin kerran... mutta nythän siihen ei ole tarvetta, vai mitä! Toivottavasti en loukannut sinua mutta oli pakko kommentoida aika rankkaa puheenvuoroasi :wink:
the BITCH is back!

May the FORCE be with YOU!
Kuva

Avatar
ultra
Mökkiläinen
Viestit: 224
Liittynyt: 01 Syys 2005 21:58

Viesti Kirjoittaja ultra » 30 Syys 2005 17:27

Ihan ensimmäisinä päivinä ehkä pyrkisin olemaan vähän sosiaalisempi kuin yleensä. Mä en oo mitenkään hyvä tutustumaan uusiin ihmisiin, mutta tuossa tilanteessa se ois pakko, tai jäis täysin ulkopuoliseks. Pyrkisin tutustumaan kaikkiin, mutta yrittäisin silti pysytellä hieman taustalla ja tarkkailisin kenen kanssa sitä parhaiten tulisi toimeen, ja muita ihmisiä noin ylipäätään.

Oma itseni olisin kuitenkin, sillä onhan se nähty, että esittämisellä ei pääse pitkälle. Tutussa porukassa oon aika puhelias, enkä aina hirveesti ajattele etukäteen mitä suustani päästän. Toisinaan taas mietin turhankin tarkkaan mitä sanoa ja mitä ei... Jos mua jokin ärsyttää jossain toisessa ihmisessä, niin kyllä varmasti keskustelisin asiasta jonkun kanssa (eli katsojien mukaan olisin juonittelija). Ja jos ärsyttää oikein kunnolla, niin jos en siitä ihan suoraan kyseiselle tyypille sano, niin ainakin eleistä ja ilmeistä sen huomaisi. Oon tosi huono peittelemään tunteitani :P

Uskoisin tulevani parhaiten toimeen Kathyn, Iinan, Antin, Hannan, Tiinan ja Timon kanssa. Heidän kanssaan varmasti pystyisin juttelemaan melkeinpä asiasta kuin asiasta, kun taas en keksi mitään, mistä voisin Mikan kanssa keskustella. Ei mua Mika varmaankaan ärsyttäisi, mutta tuskin hänen kanssaan viettäisin silti juurikaan aikaa. Pertun kohdalla oikeastaan sama juttu, tosin Pertun jutut kävis varmasti pidemmän päälle ärsyttämään. Terhi ja Minna on kuitenkin niitä joiden kanssa en tulis varmaan toimeen ollenkaan. Minnan pomottaminen ja asenne muita kohtaan sais mun vereni kiehumaan hyvinkin pian. Terhissä taas mättää hyvin pitkälti kaikki. En vaan jaksais sitä.
Spaceship! What the hell is that?

matami
Kunniajäsen
Viestit: 582
Liittynyt: 31 Tammi 2005 13:30

Viesti Kirjoittaja matami » 30 Syys 2005 18:59

bic.macille: Ei, todennäköisesti en talossa pystyisi olemaan välittämättä heistä kovinkaan helposti ja koska en tuosta kyräilystä (tässä nyt taas tulkinta kysymys, mitä kyräilyllä tarkoitetaan...) tykkää, niin tulisi sanottua ulos kaikki ne asiat jotka heissä ärsyttäisivät minua/ihmisiä joiden kanssa kaveria olisin.
Otetaan nyt esimerkiksi Iina, jos tulisin hänen kanssaan toimeen ja tietäisin että häntä on alkanut raivostuttamaan laulaminen/kikattelu ja kun tuo show seuraavan kerran alkaisi, niin taatusti sanoisin suoraan että kaikki ei tuota jaksa kuunnella. Vaikka olisi asioita, jotka minua itseäni ei välttämättä häiritsisi, mutta tietäisin niiden häiritsevän muita niin puhuisin myös niistä.
Varmasti olisin sanonut Antti S:lle tupakoista ja syömisestä jne. Koko ajan kaikki perään kuuluttavat, että sanokaa jos joku asia rasittaa ja kun siitä sanoo, niin totta kai se raivostuttaa sitä jota on arvosteltu. Ristiriitaista kylläkin ja siksi talossa ei uskalletatakaan asioista läheskään aina suoraan puhua. Mutta itse hyvin todennäköisesti uskaltaisin, kun en tähänkään päivään asti ole hiljaa ollut.

Jos nyt olisin talossa ja huomaisin, että Terhi ärsyttäisi minua niin paljon kuin mitä katsojana, niin sanoisin hänelle mielipiteeni hänestä, miksi rasittaa jne. ja tod. näk. puhuisin sen jälkeen vain pakollisista aiheista ja se siitä, en mitään ylimääräistä. Miksi ihmeessä ärsyttää itseään turhaan? Jos kiinnittäisin huomiota kaikkeen hänen tekemisiin ärsyttäisin mahdollisesti vain itseäni turhaan ja siitä tulisi vain lisää sanomista.
Jos nyt pelattaisiin jotain peliä niin mikäs siinä, ei minun tarvitse silloinkaan periaatteessa kommunikoida nimenomaan hänen kanssaan keskinäisesti. Enkä tosin hänestä mitään sanoisi kenellekään muullekaan, en edes päiväkirjahuoneessa - en hyvää sanaa, enkä huonoakaan, ei minulla olisi mitään tarvetta siihen, suu on puhuttu puhtaaksi ja hän itse tietää mielipiteeni.
Mutta sitten jos hän sanoisi jotain minua rasittavaa niin ihan luonnostaan sanoisin jotain kettuiluakin takasin. Siksi juuri tuo välinpitämättömyys minua ärsyttäviä ihmisiä kohtaan, eipä tule sanottua mitään ilkeää "turhaan".

Toisaalta taas jos kuulisin vaikka Iinan ja Minnan puhuvan jostakin kolmannesta osapuolesta niin kehottaisin heitä sanomaan asiat suoraan ja poistuisin varmaan pian paikalta, koska mua henk. koht. ei ns. juoruilut muista ihmisistä kiinnosta. Totta kai mielipiteet muista ihmisistä kiinnostavat, mutta ei se että asioista ei sitten myöhemmin puhuta suoraan kyseiselle henkilölle.

Menee ihan off topiciksi mutta tarkennusta bic. macille epäloogisuuteeni ja ettei nyt tarvitse ihan kus´päänä koulukiusaajana ajatella niin, että nämä kuusi ihmistä luokallani eivät miellyttäneet minua siksi, että he olivat ystäviä keskenään, eivät siis olleet mitään yksinäisiä henkilöitä, ja he nimenomaan harrastivat hyvinkin mielellään tuota mainitsemaasi koulukiusaamista ja minulta paloi hermot siinä vaiheessa kun kohteeksi joutui eräs omista ystävistäni. Sanoin mielipiteeni heille asiasta ja sen jälkeen en puhunut heistä p--skaa seläntakana, en kiusannut, en kyräillyt tms. En vaan kommunikoinut niin millään tavalla. Heitä vaan ei ollut olemassakaan minulle. Kaksi kertaa ärjäisin uudelleen suorat sanat kun tuo kiusaaminen jatkui kohdistuen eri ihmisiin, joista toinen kohde ei periaatteessa ollut edes ystäväni. Sainpa vain nähdä tuon v-mäisyyden jatkuneen ja siitä melko kovaäänisesti tein kantani selväksi eräällä metroasemalla.

Samoin toimin ne muutamat kerrat kun olen joutunut tekemisiin kaksinaamaisten idioottien kanssa. Puhuivat pahaa muista kun nämä eivät olleet paikalla tms. ja olivat olevinaan ylintä ystävää parjaamiensa läsnäollessa. Heillekin sanoin suoraan sen, mitä moisesta ajattelen ja kun he sen jälkeen ovat osuneet johonkin samaan paikkaan, en kokenut tarpeelliseksi sanoa sanaakaan. Miksi sanoisin mitään kun asiat on jo puhuttu puhki.
Toin esiin tämän äärimmäisen ilkeyteni myös silloin kun eräs tuttu ihminen ihastui veljeeni ja yritti pilata hänen seurustelunsa tyttöystävänsä kanssa.

V-mäistä on esittää tulevansa toimeen jonkun kanssa, jos näin ei ole. Siinä vaiheessa olen huomannut oman mielenrauhani kannalta olevan fiksuinta sanoa mielipiteeni ja sen jälkeen olla välittämättä koko ihmisestä. Eipä tarvitse miettiä ja ärsyyntyä heidän typeryyksistään, jotka eivät minua miellytä.
Sanon siis mielipiteeni ja sillä selvä, jos ihminen rasittaa minua hyvin kovasti, en vain välitä hänestä millään tavalla. En hyvässä, enkä huonossa. Se ei ole minun näkemykseni mukaan kyräilyä vaan puhdasta välinpitämättömyyttä - ei jaksa kiinnostaa edes teennäisesti jos ei oikeasti kiinnosta.
Mutta kuten mainitsin jo ensimmäisessä viestissä, mulla on vietävän pitkä pinna ennen kuin raja tulee vastaan, asiat alkavat oikeasti rasittamaan ja alan niistä huutelemaan. Mä olen todella ihmisrakas ja harvoin tämä ärsyttävyyskynnys ylittyy, eikä se ylity esim. mielipiteiden, ulkonäön tms. takia vaan ihan ihmisen luonteen tai käyttäytymisen takia.
Esim. nyt talossa mulla palaisi Terhin kanssa hermo siinä vaiheessa kun huomaisin hänen hyvin usein olevan samaa mieltä sen kanssa, kenen kanssa, puhuu vaikka on juuri edellisen henkilön kanssa puhunut samasta asiasta aivan päinvastoin. Se on tietenkin eri asia milloin tämä tulisi hänestä ilmi talon sisäpuolella.
-Oh my god...

halleluja
Työläinen
Viestit: 148
Liittynyt: 26 Tammi 2005 17:52

Viesti Kirjoittaja halleluja » 30 Syys 2005 19:07

Hmm..aika paha!!No ainakin haluaisin olla oma itseni!!Uskoisin tulevani toimeen suurimman osan kanssa noista tyypeistä :) Ehkä minnan kanssa olisi vähiten kesksuteltavaa..mutta Mikan kanssa varmasti hassuttelisin ja muidenkin kanssa :D
"take what you can, give nothing back"

Avatar
big.mac
Alejandro
Viestit: 1898
Liittynyt: 08 Elo 2005 13:37
Paikkakunta: helsinki

Viesti Kirjoittaja big.mac » 30 Syys 2005 19:14

matami kirjoitti:Otetaan nyt esimerkiksi Iina, jos tulisin hänen kanssaan toimeen ja tietäisin että häntä on alkanut raivostuttamaan laulaminen/kikattelu ja kun tuo show seuraavan kerran alkaisi, niin taatusti sanoisin suoraan että kaikki ei tuota jaksa kuunnella. Vaikka olisi asioita, jotka minua itseäni ei välttämättä häiritsisi, mutta tietäisin niiden häiritsevän muita niin puhuisin myös niistä.

Jos nyt olisin talossa ja huomaisin, että Terhi ärsyttäisi minua niin paljon kuin mitä katsojana, niin sanoisin hänelle mielipiteeni hänestä, miksi rasittaa jne. ja tod. näk. puhuisin sen jälkeen vain pakollisista aiheista ja se siitä, en mitään ylimääräistä. Miksi ihmeessä ärsyttää itseään turhaan? Jos kiinnittäisin huomiota kaikkeen hänen tekemisiin ärsyttäisin mahdollisesti vain itseäni turhaan ja siitä tulisi vain lisää sanomista.
Jos nyt pelattaisiin jotain peliä niin mikäs siinä, ei minun tarvitse silloinkaan periaatteessa kommunikoida nimenomaan hänen kanssaan keskinäisesti.
Ensinnäkin ihmettelisin miksi et antaisi esim. Iinan itse kertoa mikä ärsyttääeli miksi sotia muiden sotia. Ja toiseksi... on niin erilainen kuva mikä ihmisistä muodostuu kuvaruudun kautta kuin että olisi itse paikalla... ehkä pitäisitkin Terhistä kun et näkisi kaikkea mitä hän puhuu jonkun selän takana, kukapa tietää... kolmanneksi, kylläpä tunnelma kiristyisi äärimmilleen jos joku Talossa pyrkisi aktiivisesti olemaan kommunikoimatta jonkun kanssa ja sitten kyllä kaikilla olisi tylsää... Mutta summa summarum: Leben und leben lassen vai mitä se saksalainen sanoi... eletään ja annetaan muidenkin elää... sopu sijaa antaa, vai mitä matami :D
the BITCH is back!

May the FORCE be with YOU!
Kuva

Tapetti
Juontaja
Viestit: 1002
Liittynyt: 02 Syys 2005 20:54
Paikkakunta: Rantaviivan vieressä

Viesti Kirjoittaja Tapetti » 30 Syys 2005 20:30

Vastaan ennenkuin luen muiden vastaukset. Ensinnäkin korostan, että varhaisnuorten äitinä en missään tapauksessa edes tuonne hakisi ;) (enkä kyllä muutenkaan) sillä en voisi olla viikkokausia tietämättä mitä lapsille kuuluu. Mutta jos kuvitellaan tilanne, että lapset olisivat jo itsenäisiä aikuisia, eli jätetään se ikävöintinäkökulma pois.

Minä olisin aina aamulla ensimmäisenä hereillä keittämässä kahvit ja pakko olisi pihamaallakin pyöriä lenkillä, en voi olla ilman liikuntaa. Terveydellisistä syistä joskus olen joutunut olemaan paikoillani, olin pimahtaa. Leipoisin myös mielelläni, mutta ruuan laiton antaisin ihan mielelläni muiden tehdä. Neuvomassa olisin helposti, mutta kärsivällisesti, työpaikkojen kautta uskallan näin itserakkaasti sanoa. Pertun kanssa tulisin hyvin juttuun ja heittelen usein tuollaista junttihuumoria ja tulee sellaista tahatontakin juttua - uhkasin mm. taannon rakentaa vierashuoneeseen lattiakaivon ja laatoituksen, kun yövieraamme alkoi viihteellä käytyään voida pahoin. Minä olen se, joka seläntakana puhujille saattaa tiuskaita: "sano itelleen".

Todenäköisesti olisin nimetty heti ensimmäisellä viikolla, syystä että minun kanssani ei olla paljon juteltu, koska olen yleensä aika varovainen uusien ihmisten kanssa. Toisella viikolla jotkut nimeäisivät minut sen takia, koska olen melkoinen moottoriturpa tutustuttuani. Kurssikaverini otti kerran ajan, voinko olla minuutin hiljaa. En pystynyt :oops: .

Yleisö näkisi minut enimmäkseen ärsyttävänä besserwisserinä jolla pitää olla mielipide joka asiaan. (Olette varmaan huomanneet :). Lisäksi saisin arvostelua tylsästä pukeutumisestani.

matami
Kunniajäsen
Viestit: 582
Liittynyt: 31 Tammi 2005 13:30

Viesti Kirjoittaja matami » 30 Syys 2005 21:01

Kyllä antaa sopu sijaa ja kukin tavallaan. Kuitenkin nyt vastaan esittämiisi kysymyksiin, ettei tule turhia väärinkäsityksiä.
Nyt oli kuitenkin kysymys alunperinkin ihan täydestä olettamuksesta, jos olisin talossa... Käytin vain esimerkkinä tapauksia joiden kanssa olettaisin tulevani toimeen ja joiden kanssa en, kuten tuo alkuperäinen kysymyskin tässä topicissa esitettiin.

A) Jos nyt vaikka Iinaa joku asia rasittaa niin totta hitossa käskisin häntä asian sanoa itse suoraan, mutta jos ei niin tekisi ja häntä asia alkasi selvästi taas rasittamaan tilanteen tullen, niin miksipä en asiaa esiin toisi? Yhtälailla voisin sanoa Iinalle Mikan kanssa puhuttuani, että kiehnäys Antin kanssa ärsyttää joitakin, tosin hän on itsekin tämän huomioinut.
Yksi pointti on vaan siinä, että kysyisin luvan ärsyyntyneeltä ihmiseltä, voiko asiaa edes ottaa puheeksi. Esim. tässä viimeisessä tilanteessa kysyisin Mikalta, voinko sanoa asiasta Iinalle jos hän ei sitä itse halua/kehtaa tehdä. Tai Iinalta, voiko tilanteesta seuraavan kerran puhua.
Enkä nyt lähtisi suoraan sanomaan että sitä ja tätä ihmistä tämä asia rasittaa, vaan puhuisin passiivissa: "joitakin ihmisiä tämä käyttäytyminen rasittaa", Jos se olisi asia joka minua henk. koht. ei päähän ottaisi. Jos se olisi myös henkilökohtainen sanoisinkin, että minua se ärsyttää.
Ottihan nyt Perttukin esille asian joka ärsytti kaikkia, mutta vain harva siitä ruokapöydässä kehtasi mitään sanoa.
Jos joku asia rasittaa toista, niin miksi siitä ei saisi puhua? Enemmän siinä suorassa puheessa on toimintaa kuin siinä, että asiasta puhutaan yöntunteina kaverin kanssa. Voidaanpa tosin sitten haukkua heitä selän takana puhujiksi, jos sitä kiinnostavana asiana pitää, mun mielestä siinä nyt ei niin kauheasti jännää ole. Kuuleepahan mielipiteitä ja odottaa toiveekkaasti että ne purkautuisivat ulos myös rasittavan ihmisen läsnäollessa.

Oli kyseessä kuka tahansa ja asia mikä tahansa, niin kaverin puolta tulee pitää. Jos nyt missä tahansa tilanteessa on syytä, niin kyllä mulla on pokkaa sanoa asioita jos tiedän ettei kaveri siihen ihan täysin jostain syystä pysty tai kehtaa sitä itse tehdä, mutta vain luvan kanssa siis niistä puhuisin. Enkä tilanteen jälkeen lähde itkemään, että voi jummi kun en sultakaan taustatukea saanut, vaikka itse niin ajattelet...

B) Kuten kirjoitin, tämä Terhi vain esimerkkinä kun kysymyksen asettelu oli alunperinkin, jos olisit talossa niin kenen kanssa tulisin toimeen, kenen kanssa en. Terhin kanssa en tod. näk. tulisi vaikka en hänestä kaikkea tietäisikään. Terhissä ei ole juurikaan niitä piirteitä joita yhdessäkään kaverissani on. Mä en näe mitään syytä, miksi hänen ylin ystävänsä olisin. Noin pienessä yhteisössä moinen (minun mielestäni) kaksinaamainen käytös vaan yleensä äkkiä selville tulee kun ihmiset samoista asioista puhuvat eri ihmisten kanssa ja muidenkin mielipiteitä niissä esille tulee tai asiasta aletaan puhumaan yhteisesti ja asia tulee silloin ilmi.

C) Eihän tuolla nytkään kaikki mitenkään erikoisesti kommunikoi toistensa kanssa, ja jep tylsää on!
Mutta ennen tätä hiljentymistä olisi hauska nähdä sitä kun puhuvat toisilleen suoraan toisen ärsyttävistä piirteistä. Siinä on huomattavasti enemmän viihdettä kuin tuossa "ollaan muka puhuvinamme kavereina, vaikka oikeasti ei niin hyvin juttuun tullakaan" -menossa.
Se, että kaksi ihmistä ei kommunikoi keskenään ei tee vielä touhusta tylsää. Tylsää tulee siinä vaiheessa jos ihmisryhmät eivät ole missään tekemisissä. Jos minä yksittäisenä ihmisenä en puhuisi vaikka Terhin kanssa, niin se ei tekisi välttämättä meistä yksilöinä tylsiä jos kuitenkin pitäisimme menoa yllä pitämiemme ihmisten kanssa (=lähes kaikki muut) ja silloin kun olemme kaikki yhdesssä.
Käsität täysin väärin jos oletat, että minä suostuttelisin kaikki muut läheiseni käyttäytymään samalla tavalla itseni kanssa, sillä se ei pidä paikkaansa. Ei mua loukkaa, eikä haittaa se jos ystäväni tulee toimeen jonkun kanssa kenestä en itse pidä.
Otetaan taas esimerkiksi Perttu. Hän on hauska mies ja heittää juttuaan isossa ryhmässä, mutta hän ei lähde keskustelemaan kahden/"pienryhmässä" vaikka Minnan, Iinan ja Hannan kanssa jos ei ole pakko. Silti hän ei ole tylsä. Se ei välttämättä edes ole tahallista pyrkimystä olla kommunikoimatta, niin vain tapahtuu jos ei yhteistä säveltä ole. Ja niin se on omallakin kohdalla, mulla ei vaan ärsyyntymisen jälkeen ole enää mitään sanottavaa, se ei ole mikään suoranainen pyrkimys, että olenpa v-mäinen. Mä en todellakaan hae tarkoituksella itseäni sellaisiin välinpitämättömyys tilanteisiin, joskus niin vain käy ja mun ja sen toisen osapuolen on taatusti helpompi olla puhumatta kuin että oltaisiin mukakavereita tai ilkeiltäisiin.
Sanon nyt senkin, että jos tästä inhasta ihmisestä jotain kautta ilmaantuu jotain positiivista niin sanon kyllä rehellisesti senkin.
-Oh my god...

Avatar
minna
Kunniajäsen
Viestit: 3988
Liittynyt: 25 Tammi 2005 13:45
Paikkakunta: Kotka

Viesti Kirjoittaja minna » 01 Loka 2005 05:29

Olisin luultavasi se joka nukkuisi pisimpään ainankin. Näin täältä kotoa käsin voisin ajatella kuuluvani myös hyvin laiskaan sakkiin, mutta täällä onkin tekemistä. Voipi olla, että siellä voisi siivouskärpänen iskeä, kun ei oikein mitään voisi tehdä.

Ihmisten suhteen yrittäisin ainankin tulla monien kanssa toimeen. Pakolla sitä en kuitenkaan tekisi, ja varmasti saisin sanaharakkaa kovinkin nopeasti niiden ihmisten kanssa aikaiseksi.

Ruokaa en varmaan kovasti olisi laittelemassa. Ainankaan yksikseni. Luultavasti olisin välillä auttelemassa muita siinä hommassa.

Avatar
Kathy_bb
Työläinen
Viestit: 153
Liittynyt: 05 Syys 2005 00:53
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Kathy_bb » 03 Loka 2005 13:27

Olisin ainakin aluksi aika hiljainen ja kaipaisin omaa rauhaa. Eli luultavasti en oikein sopisi koko paikkaan. Parhaiten tuolta tulisin toimeen Kathyn, Terhin ja ehkä Timon kanssa.
~ pelko pois
pussaa tyttöä ~

Avatar
Liisi
Julkkisasukas
Viestit: 494
Liittynyt: 29 Elo 2005 11:43

Viesti Kirjoittaja Liisi » 05 Loka 2005 14:26

Mie joutuisin tasan ensimmäisenä ulos, koska olen kuuluva ja näkyvä persoona; puhun, laulan ja nauran paljon ja se kyllä ärsyttää ihmisiä. Pertusta tykkäisin, mutta en sitten tiedä miten hän tykkäsi minusta. Mikan ja Minnan kanssa tulisin toimeen varmasti tosi hyvin, koska Minnan kanssa tulisi puhuttua muksuista ja Mikasta olisin kiinnostunut muuten ;) Siis oikeasti, Mika on mieheksi melko herkkä ja avoin, niitä piirteitä arvostan miehessä korkealle. Kathya varmaan vähän pelkäisin ja Tiinaa en kestäisi kovin kauaa kaiken sen piiperryksen takia. Terhistä en oikein osaa sanoa... Katsoessa hän ärsyttää, mutta tiedä sitten livenä. Hannan kanssa en tulisi toimeen, koska en oikein kestä sellaista bimbomaista tyyppiä olevia ihmisiä, Timon kanssa varmaan lentäisi hyvin härski läppä.

Jos mie nyt taloon lähtisin niin siitä ei pidemmän päälle tulisi mitään vaikka saisin taloon jäädäkin. Lapsia tulisi niin hirveä ikävä, etten millään jaksaisi olla kauaa. Tilanne olisi varmaan toinen kunhan lapset kasvaa.
This is Big Brother, would Liisi please come to the diaryroom...

dal
Intruuderi
Viestit: 252
Liittynyt: 05 Touko 2005 16:39
Paikkakunta: Lahti, Finland

Viesti Kirjoittaja dal » 13 Loka 2005 14:40

Nostellaanpas tätä ja vastataan itse.

Jos taloon hakisin ja sinne pääsisin niin pyrkisin olemaan oma itseni. Ensiksikin siitä syystä, että se olisi helpointa itselleni ja toisekseen siitä syystä, että tuskin voisin kovin onnistuneesti mitään roolia vetää, sen verran voimakas on perusluonteeni.

Parhaiten tulisin toimeen niiden kanssa jotka ovat nyt suosikkilistani kärjessä (Perttu, Mika & Antti). Uskon kuitenkin, että tulisin tuolla toimeen kaikkien kanssa, koska ihmisten seurasta ei voi poistua ja hakeutua muiden mukavampien ihmisten seuraan. Pystyisin todennäköisesti keskustelemaan kaikkien kanssa, jos toinen osapuoli kykenisi samaan.

Mielipiteeni pyrkisin, ja todennäköisesti sanoisinkin, suoraan, kuten tosielämässäkin. Tämä taas voisi johtaa siihen, etten talossa järin pitkään pysyisi, huomiota (tavalla tai toisella) herättämällä kun sai ainakin tuossa nykyisessä porukassa äänet jo heti aluksi.

Asiallahan voisi leikitellä vaikka kuinka pitkään, mutta vasta tositilanteessa näkisi kuinka hyvin mikäkin asia onnistuu ja kuinka hyvin taloon istuisi.
Oli tullut selväksi ettei asiasta selvittäisi puhumalla.

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “2005”