Pakko antaa Nyymille kiitosta siitä, että on tuonut hyvää näkökulmaa keskusteluun.
Itsekin olen pyrkinyt Siniä seuraillessani pitämään mielessä ADHD:n mahdolliset vaikutukset. Mikään aiheen asiantuntijahan en ole, joten lähinnä olen kai pyrkinyt tietoisestikin välttämään sitä, että en tekisi liian suuria päätelmiä pelkän ulkoisen toiminnan perusteella. Todennäköisesti Sinin tapa ajatella ja kokea asiat eroaa välillä niin paljon omista tavoistani, että jos omista lähtökohdistani käsin lähtisin kovin suuria päätelmiä tekemään, niin metsään menisi mahdollisesti. Toisaalta tietyllä tapaahan tämä toimii toki ihan jokaisen asukkaan kohdalla: kenenkään pään sisälle ei ole pääsyä.
Omassa elämässä on tullut opittua ihan kantapään kautta se, että haluan jarrutella itseäni tehdessäni päätelmiä ihmisten toiminnasta. Lähipiirissäni on ei-neurotyypillinen henkilö, jonka tapa kommunikoida sai minut aikoinaan täysin raivon partaalle. Hän oli mielestäni uskomattoman huonokäytöksinen, itsekäs ja röyhkeä. En ymmärtänyt, miten kukaan voi käyttäytyä sillä tavoin, senhän pitäisi olla aivan itsestäänselvää, että niin ja noin ei sanota/tehdä. Mutta sitten yllättäen tulikin asperger-diagnoosi. Kiinnostuneena tietenkin menin lukemaan aiheesta enemmän. Ja mitä enemmän luin, niin sitä idiootimmaksi tunsin itseni. Tajusin, miten metsään päätelmäni olivatkaan menneet. Sitä vain oli jotenkin automaattisesti olettanut, että kyllähän nyt jokainen tietää, että miten niissä tietyissä tilanteissa "pitäisi" toimia. Ja sitten kun tämä henkilö ei ollutkaan mennyt niiden "itsestäänselvien" sosiaalisten normien mukaisesti, niin olin tietenkin alkanut mielessäni etsimään jotain selitystä sille toiminnalle, joka omasta mielestäni oli täysin epäloogista. Ja sitten kuitenkin niitä asioita tuli mietittyä ihan liikaa omista lähtökohdista käsin. En vain ollut osannut edes kuvitella, että joku voisi ajatella/tuntea/kokea joissain tilanteissa niin eri tavoin kuin olin tottunut ihmisten yleensä ajattelevan vastaavankaltaisissa tilanteissa. Tokihan olin silloinkin tiennyt, että ihmiset eivät ole toistensa kopioita, että jokaisella on omanlaisensa tapa lähestyä asioita. Mutta en ollut vielä täysin tajunnut
miten valtava se päänsisäisten maailmojen ero voikaan joskus olla. Se oli kyllä hyvin herättelevä kokemus.
Joo, meni vähän ehkä ohi aiheen, mutta tuo siis taustana sille, että en vielä oikein pysty allekirjoittamaan sitä, että Sinin kohdalla olisi välttämättä automaattisesti kyse kiusaamisesta tai muustakaan tarkoituksellisesta töykeydestä. Enkä tosiaan itsekään ajattele, että ADHD:n taakse voi kaikkea laittaa. Muutenkaan Sini ei suosikkiasukkaisiini kuulu, jotenkin ei vain nappaa, mutta eihän se kaikkien kohdalla voikaan napata.
Tosin lisättävä vielä, että tokihan osa BB:n mielenkiintoa on siinä, että vähän voi spekuloidakin, että miksikäs tuo nyt noin sanoi tai teki. Eli kokonaan en kyllä spekuloinneistani aio luopua. BB antaa hyvän pohjan jännien pohtimiselle, eri asia sitten miten kohdalleen ne pohdinnat todellisuudessa osuvat. Mutta toisaalta onko sillä loppujen lopuksi edes niin väliä? Jos menee metsään, niin menköön.
Motto: Voin olla väärässäkin.
