Minna Kyrkkö

Vastaa Viestiin
Avatar
big.mac
Alejandro
Viestit: 1898
Liittynyt: 08 Elo 2005 13:37
Paikkakunta: helsinki

Viesti Kirjoittaja big.mac » 28 Loka 2005 09:48

matami kirjoitti: juuri lapsia kohtaan on kaikkein suurin.
ei helvetti, en suostu tähän... tämä on taas tätä äitiyden glorifioimista ja mystifioimista... jokaisen kohdalla ikävä on subjektiivinen kokemus ja kukaan ei voi sanoa että toisen ikävä lapsia on suurempi kuin esim. minun ikävä 20 vuotta sitten kuollutta kissaani... jos siis koen sen musertavana sen ikävän

ja tosiaan on turha spekuloida asioilla joita ei ole koskaan tapahtunut... Mikalla on edelleen Perttu ja Terhillä Tiina... aikuisen ihmisen pitäisi kuitenkin kyetä tulemaan toimeen muutama viikko ilman bestistäkin, mutta ei kun märehditään jotain esihistoriallista Iinan uloshäätöä ja ei nähdä yhtään vaivaa että ystävystyisi muiden kanssa...
the BITCH is back!

May the FORCE be with YOU!
Kuva

Avatar
Tinttu
Pikkuveli
Viestit: 2463
Liittynyt: 28 Helmi 2005 20:16
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Tinttu » 28 Loka 2005 11:00

Matamilla oli tuossa omassa viestissään hyvä pointti kirjoittaessaan Minnan kavereiden menettämisestä. On totta että osa kilpailijoista on päässyt toisisa helpommalla. Esim. Tiina tai Mika eivät ole "menettäneet" kavereitaan shown edetessä tai olleet nimettyinä, ehkäpä heidän on siis helpompi jaksaa?

Minna, Antti ja Timo ovat menettäneet omat luottoihmisensä talossa kertaalleen, Pertulla on ollut taakkana jatkuvat nimeämiset... MUTTA eihän tämän pelin ole tarkoituskaan olla reilua?
The eyes can mislead, the smile can lie, but the shoes always tell the truth.

Sintuura
Heikoilla hangilla
Viestit: 85
Liittynyt: 08 Syys 2005 10:44

Viesti Kirjoittaja Sintuura » 28 Loka 2005 11:56

Minna on todella kakara noin "aikuiseksi" ihmiseksi.

Avatar
Liisi
Julkkisasukas
Viestit: 494
Liittynyt: 29 Elo 2005 11:43

Viesti Kirjoittaja Liisi » 28 Loka 2005 12:00

big.mac kirjoitti:ei helvetti, en suostu tähän... tämä on taas tätä äitiyden glorifioimista ja mystifioimista... jokaisen kohdalla ikävä on subjektiivinen kokemus ja kukaan ei voi sanoa että toisen ikävä lapsia on suurempi kuin esim. minun ikävä 20 vuotta sitten kuollutta kissaani... jos siis koen sen musertavana sen ikävän
Ikävä on varmasti subjektiivinen käsite, niinkuin kipukin. Mutta silti en anna sinun äkisemättä laittaa ikävästä puhuttaessa lapsia ja kavereita samaan lokeroon. Kavereita ja ystäviä voi olla kova ikävä, ihan niin että koskee, mutta lasten ikävään liittyy muutakin. Sinä et ole äiti, sinä et voi tietää mitä se on. Äidin ja lapsen suhde ON erilainen kuin mikään muu ihmissuhde. Tästä sinä et voi minun kanssani väitellä, sillä minä olen kahden lapsen äiti, jolla on myös aviomies, ystäviä, sisaruksia, vanhemmat ja muita läheisiä ihmisiä. Jokainen suhde niistä on erilainen enkä kenestäkään heistä luopuisi kirveelläkään, mutta lapseni vievät voiton ihan kaikista. Yhtä vahvaa rakkautta en ole kokenut ketään muuta kohtaan koskaan, en ennen enkä jälkeen heidän syntymänsä. Se on sellainen asia mitä ei voi edes kuvitella ennen kuin sen kokee.

En todellakaan vähättele mitään muita suhteita ja niiden tärkeyttä, enkä myöskään ikävän määrää käy arvailemaan. Niinkuin sanottiin, subjektiivista. Minna itkee ikävänsä ulos, mikä on kieltämättä rasittavaa katsottavaa, mutta sitä sinulla, arvoisa big.mac, ei ole oikeutta arvostella että miten se noin, kyllä ne muutkin kestää. Koska Sinä et voi tietää. Voit haluta Minnan ulos ihan rauhassa, minäkin haluan, mutta älä arvioi äidinrakkauden voimaa kun et siitä omakohtaista kokemusta omaa.
This is Big Brother, would Liisi please come to the diaryroom...

Sintuura
Heikoilla hangilla
Viestit: 85
Liittynyt: 08 Syys 2005 10:44

Viesti Kirjoittaja Sintuura » 28 Loka 2005 12:06

Liisi kirjoitti: Sinä et ole äiti, sinä et voi tietää mitä se on. Äidin ja lapsen suhde ON erilainen kuin mikään muu ihmissuhde. Tästä sinä et voi minun kanssani väitellä, sillä minä olen kahden lapsen äiti, jolla on myös aviomies, ystäviä, sisaruksia, vanhemmat ja muita läheisiä ihmisiä.
Tämä on sinun itsesi luoma "ikävän priorisointijärjestys". Äidit nostavat itsensä jalustalle sanoen miehelleen: "Sinä et voi tätä ymmärtää, koska et ole synnyttänyt sitä"
Asiasta ei siis saa/voi keskustella ja näin Äiti on asettanut itsensä jalustalle. Yhteiskuntamme (Äidit) paheksuvat myös niitä äitejä, joilla on erilainen priorisointi, kuten "kuinka kehtaat" "heitteille jättöä".

Että silleen.

Avatar
Liisi
Julkkisasukas
Viestit: 494
Liittynyt: 29 Elo 2005 11:43

Viesti Kirjoittaja Liisi » 28 Loka 2005 15:39

Noh, minä en kuulu niihin äiteihin jotka sanovat miehelleen noin. Minä vain sanon, ettei kukaan muu voi tietää millaista on olla äiti, kuin äiti itse. Eikä sillä synnyttämisen kanssa ole mitään tekemistä. En minäkään voi tietää minkälaista on olla isä.

Viitaten Sintuuran ylläolevaan postiin: Minä en pidä siitä, että äitejä eriarvoistetaan erilaisin hatarin perustein; synnytystavan, imetyksen keston ja hoitovapaan pituuden perusteella. Jokainen on äiti omalla tavallaan, mutta se ei muuta sitä äiti-lapsi suhteen erityisyyttä. Eikä se myöskään ole pois isä-lapsi -suhteesta.

Minä en myöskään paheksu Minnan ratkaisua lähteä Taloon, enkä paheksuisi vaikka hän ei lapsiaan noin paljoa ikävöisikään. Se itse asiassa loisi minullekin vähän toivoa; ettei heissä koko loppuikäänsä ole niin kiinni kun kuitenkin jo pärjäävät omillaan. Mutta ei taida olla toivoa siinä. Minä en harrasta äitien paheksuntaa, koska olen omassa äitiydessäni todellakin huomannut että ajatuksia tulee jos jonkilaisia. Superäiti en ole, kaukana siitä. Voisin ihmetellä montaakin asiaa, mutta en paheksumaan en käy ennenkuin lapset todella jätetään heitteille ja pahoipidellään. Siinä on selkeä ero.

En yritä saada riitaa aikaiseksi äitiydestä, halusin vain tuoda esille, ettei ole syytä arvostella toisen puolesta hänen ikävänsä määrää, eikä myöskään väittää etteikö ikävä lapsia kohtaan olisi suurempi kuin vaikka aikuisen ihmisen ikävä sisaruksiaan tai ystäviään kohtaan. Se on, jos on lapsia. Sellaista ikävän määrää ei voi käsittää ennen kuin niitä on, voin kertoa. On minullakin ennen lapsia ollut ihan järkyttävä ikävä miestäni, luulin ettei ketään voi ikävöidä niin, mutta vähämpä tiesin.

Mutta kaiken kaikkiaan, tietysti tämä on vain minun mielipiteeni ja minun totuuteni. Absoluuttista totuutta kun näissä asioissa ei ole olemassakaan.

Että silleen.
This is Big Brother, would Liisi please come to the diaryroom...

Avatar
big.mac
Alejandro
Viestit: 1898
Liittynyt: 08 Elo 2005 13:37
Paikkakunta: helsinki

Viesti Kirjoittaja big.mac » 28 Loka 2005 22:22

kuten sanoin tämä on subjektiivinen juttu ja Liisin on ihan turha mulle käydä selittämään äitiyden glooriasta... sata vuotta sitten äiti-lapsi suhde ei ollut millään tavalla merkityksellinen ja lapsikin oli välttämätön paha ja vanhuuden eläke...

mutta jotta ei menisi ihan OT:ksi, niin Minnasta vielä... ikävä lapsiin on varmasti kova ja en ole arvostellut sitä vaan sitä millä tavalla Minna tekee ikävästään ja itsestään erityislaatuisen ja kenenkään muun ikävä ei ole yhtään mitään verrattuna äipän ikävään, ja se on mielestäni tekopyhää hurskastelua... ja kuten tuolla aikaisemmin kirjoitin, ikävöidäkin voi niin monella tavalla...
the BITCH is back!

May the FORCE be with YOU!
Kuva

Avatar
gemini
Pähkinäpörriäinen
Viestit: 1580
Liittynyt: 31 Tammi 2005 18:38
Paikkakunta: Maa

Viesti Kirjoittaja gemini » 29 Loka 2005 13:16

Minnan kommentti "miksi Kathyn piti lähteä juuri tällä viikolla" on TÄYSIN ymmärrettävä!

Aiemmilla äänestysviikoilla on ollut kolme tia neljä nimettynä. Iina, Kathy ja Perttu ja sitten Hanna, Timo, Kathy ja Perttu.

Tottakai on ymmärrettävää, että suututtaa, kun pitää lähteä juuri nyt, miksei voinut lähteä aiemmin tai sitten muutamaa päivää myöhemmin.

Minna joutui nyt yksin tähän asemaan, kun edellisillä viikoilla oli useampia ja lähtö ei silloin olisi muuttanut juuri mitään. Nythän äänestys meni uusiksi ja ihan epäreiluksi.

Avatar
Tinttu
Pikkuveli
Viestit: 2463
Liittynyt: 28 Helmi 2005 20:16
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Tinttu » 29 Loka 2005 13:24

Tuo Minnan kommentti johtunee myös siitä että hän (niinkuin muutkin asukit) olivat pitkään pimennossa sen suhteen mitä Kathyn lähtö talosta tarkoittaisi äänestykselle. Minnan kannaltahan tuo oli erittäin olennainen tieto, koska hän oli Kathyn kanssa ehdolla. Kaiketi suurin osa asukkaista arveli että äänestys peruttaisiin ja Minna jäisi taloon. Tästä syystä Minna sanoi "Miksei se voinut lähteä aikaisemmilla viikoilla kun sillä ei olisi ollut mitään väliä?" Aikaisemmilla viikoilla oli ehdolla enemmän kuin kaksi kilpailijaa, joten yhden vapaaehtoinen lähtö ei olisi "sotkenut" kuviota mitenkään.
The eyes can mislead, the smile can lie, but the shoes always tell the truth.

Avatar
Liisi
Julkkisasukas
Viestit: 494
Liittynyt: 29 Elo 2005 11:43

Viesti Kirjoittaja Liisi » 29 Loka 2005 20:49

big.mac kirjoitti:kuten sanoin tämä on subjektiivinen juttu ja Liisin on ihan turha mulle käydä selittämään äitiyden glooriasta... sata vuotta sitten äiti-lapsi suhde ei ollut millään tavalla merkityksellinen ja lapsikin oli välttämätön paha ja vanhuuden eläke...
Miulle tulee paha mieli kun sinä tuolla tavalla lasketat. Nyt ei ole sata vuotta sitten. Sata vuotta sitten avioero oli järkyttävä synti ja häpeä, aviottomat lapset olivat hyljeksittyjä äpäriä, homoseksuaalit olivat perkeleitä jne. Todella moni asia on aivan toisin kuin silloin. Ei kaikki tässä maailmassa ole fysiikkaan liittyvää, ihmisrotu kehittyy. Todella huono argumentti. Mie en ihan ymmärrä mitä siulla on äitiyden ajatusta vastaan. En mie yritä nostaa äitejä muiden yläpuolelle, enkä ketään muutakaan. Mie menin oikeasti aika sanattomaksi tuosta.
This is Big Brother, would Liisi please come to the diaryroom...

Avatar
big.mac
Alejandro
Viestit: 1898
Liittynyt: 08 Elo 2005 13:37
Paikkakunta: helsinki

Viesti Kirjoittaja big.mac » 30 Loka 2005 11:26

Liisi kirjoitti: En mie yritä nostaa äitejä muiden yläpuolelle
no mutta sitähän sinä juuri teet... ja se jos mikä raivostuttaa minua ja Minna tekee sitä myös argumenteillaan "sul ei oo lapsia, sä et voi ymmärtää"... ja olen halunnut painottaa että suru ja ikävä ovat subjektiivisia ja jos ihmisellä on ikävä lapsia ja toisella vaihtoehtoisesti esim puolisoa tai kissaansa niin eikö silloin ne ole samanarvoisia... molemmat kokevat olonsa kurjaksi.

mutta ettei tämä menisi ihan jauhamiseksi niin Minna siis lähtee tänään kotiin todennäköisimmin... allekirjoittanut ei jää kaipaamaan

p.s. pidän sinusta kuitenkin Liisi... vaikka aina en jaksa ymmärtää argumenttejasi, eiköhän sovita riita ja :lets hug: ja :kissey:
the BITCH is back!

May the FORCE be with YOU!
Kuva

Boldis
Peitonheiluttaja
Viestit: 164
Liittynyt: 23 Tammi 2005 09:58

Viesti Kirjoittaja Boldis » 30 Loka 2005 22:37

No nii.. Minnaha se sieltä tipahti. Nyt talossa ei ainakaa nyyhkyttäjää ole, mutta saas ny nähdä millaista elämää talossa o.

Avatar
gemini
Pähkinäpörriäinen
Viestit: 1580
Liittynyt: 31 Tammi 2005 18:38
Paikkakunta: Maa

Viesti Kirjoittaja gemini » 30 Loka 2005 22:55

Tylsää, että Minna lähti. Nyt talossa on neljä miestä, jotka kaikki tulevat ihan hyvin toimeen keskenään + Tiina ja Terhi. Jatkuvasti äänestyksissä äänestetään se ulos, jolla olisi jotain viihdearvoa.

Avatar
silmä
BB-talon ylijumala
Viestit: 4521
Liittynyt: 28 Elo 2005 22:46

Viesti Kirjoittaja silmä » 30 Loka 2005 23:33

Mitä tulee äidin ja lapsen suhteeseen, niin olen kyllä miehenä sitä mieltä kaiken näkemäni ja kokemani perusteella, että äidin tuntemaa ikävää ei voi verrata kaveri-ikävään tai puolisoikävään. Ei edes isän lasta kohtaan tuntemaan ikävään. Äidin side lapseen on vahvempi kuin mikään muu tunneside. Sille siteelle on myös biologinen perusta. Suru ja ikävä ovat toki subjektiivisia kokemuksia, mutta silti täytyy todeta, että onneksi en voi olla äiti. Voin nimittäin kuvitella sen tunnesiteen, ja en usko, että pystyisin elämään sen kanssa. Siksi olenkin mies. ;)

Avatar
big.mac
Alejandro
Viestit: 1898
Liittynyt: 08 Elo 2005 13:37
Paikkakunta: helsinki

Viesti Kirjoittaja big.mac » 30 Loka 2005 23:44

silmä kirjoitti:Mitä tulee äidin ja lapsen suhteeseen, niin olen kyllä miehenä sitä mieltä kaiken näkemäni ja kokemani perusteella, että äidin tuntemaa ikävää ei voi verrata kaveri-ikävään tai puolisoikävään. Ei edes isän lasta kohtaan tuntemaan ikävään. Äidin side lapseen on vahvempi kuin mikään muu tunneside. Sille siteelle on myös biologinen perusta. Suru ja ikävä ovat toki subjektiivisia kokemuksia, mutta silti täytyy todeta, että onneksi en voi olla äiti. Voin nimittäin kuvitella sen tunnesiteen, ja en usko, että pystyisin elämään sen kanssa. Siksi olenkin mies. ;)
missing my point... kysymys ei ole tästä vaan siitä, että asetetaan tällä perusteella itsensä erityislaatuiseen asemaan... mutta nyt mua alkaa kyllästyttää tää jauhaminen tästä ja suuntaan energiani muualle...

p.s. niin oli kova ikävä Minnalla lapsiaan, että lähti yksin Kivenlahdesta ajelemaan kohti Vaakunaa...
the BITCH is back!

May the FORCE be with YOU!
Kuva

Avatar
silmä
BB-talon ylijumala
Viestit: 4521
Liittynyt: 28 Elo 2005 22:46

Viesti Kirjoittaja silmä » 30 Loka 2005 23:55

big.mac kirjoitti:missing my point...
Esitin mielipiteeni yleisellä tasolla, en vastineeksi mihinkään tiettyyn kommenttiin.
p.s. niin oli kova ikävä Minnalla lapsiaan, että lähti yksin Kivenlahdesta ajelemaan kohti Vaakunaa...
Ja tämähän ei kuulu millään lailla ohjelmaan tai Minnan allekirjoittamaan sopimukseen, joka sisältänee tiettyjä pakollisia esiintymisiä mediassa. Minna siis itse tilasi auton, näytti keskisormea skideille ja lähti tuulettumaan yöelämään. :wink:

Avatar
gemini
Pähkinäpörriäinen
Viestit: 1580
Liittynyt: 31 Tammi 2005 18:38
Paikkakunta: Maa

Viesti Kirjoittaja gemini » 31 Loka 2005 00:03

Niin kaikki pudonneet "joutuvat, pääsevät" sen auton kyytiin. Kuuluu sopimukseen. Heidät viedään hotelliin, jossa saavat rauhoittua, jutella psykologin kanssa jne. Vasta vuorokauden kuluttua kilpailija saa antaa muille medioille haastatteluja. Toki sieltä hotellista voi soitella lapsille ym. Mutta että se Minnan lähtö kyllä kuuluu ihan tähän ohjelmaan, varmasti olisi varmaan mielummin jäänyt lastensa luokse.

Avatar
big.mac
Alejandro
Viestit: 1898
Liittynyt: 08 Elo 2005 13:37
Paikkakunta: helsinki

Viesti Kirjoittaja big.mac » 31 Loka 2005 08:29

Mutta jos minä olisin ollut lapsistani erossa 9 viikkoa ja ikävöinyt heitä koko ajan niin en olisi rauhoittunut ennen kuin lapset ovat mukana ja olisin vienyt heidät mukanani sinne hotellihuoneeseen enkä olisi suostunut lähtemään yksin
the BITCH is back!

May the FORCE be with YOU!
Kuva

Avatar
Liisi
Julkkisasukas
Viestit: 494
Liittynyt: 29 Elo 2005 11:43

Viesti Kirjoittaja Liisi » 31 Loka 2005 09:48

big.mac kirjoitti:Mutta jos minä olisin ollut lapsistani erossa 9 viikkoa ja ikävöinyt heitä koko ajan niin en olisi rauhoittunut ennen kuin lapset ovat mukana ja olisin vienyt heidät mukanani sinne hotellihuoneeseen enkä olisi suostunut lähtemään yksin
:roll:

Ja sitten viitaten siihen siun edelliseen; jos sie todella niin haluat ajatella, että mie nostan itseni ja muut äidit muiden yläpuolelle sanomalla että ikävä lapsiin on isompi kuin kehenkään muuhun, tee niin aivan vapaasti. En voi parempaa syytä keksiä itseni jalustalle nostamiseen kuin äitiys, mitään parempaa ei minusta takuulla löydykkään, vaikka en sitä edelleenkään todellakaan yritä. Miun mielestä sie et edelleenkään ymmärrä koko homman pointtia vaan annat jonkun periaatteen sumentaa objektiivisuutesi, mutta ei se haittaa, empä kai minäkään kovin puolueeton tässä keskustelussa ole vaikka enemmän faktatietoa aiheesta kokemuksen kautta omaankin. Ymmärrän tässä vaiheessa, että siun kanssa on turha tästä aiheesta vääntää, koska selvästi et mieltäsi muuta etkä myöskään jostain syystä pysty asiasta keskustelemaan vaan väkerrät ihan selvästi riitaa hassuin perustein todella arasta aiheesta. Mie en halua enää loukkaantua, joten mielelläni lopetan tästä aiheesta "keskustelun" tähän. Minnakin on saatu talosta ulos, joten jospa keskitytään johonkin vähemmän tunteita herättävään topiciin.

Halata voin, mutta tällä kertaa en kyllä pussaa.
This is Big Brother, would Liisi please come to the diaryroom...

Tapetti
Juontaja
Viestit: 1002
Liittynyt: 02 Syys 2005 20:54
Paikkakunta: Rantaviivan vieressä

Viesti Kirjoittaja Tapetti » 01 Marras 2005 07:02

Loppujen lopuksi Minna(kin) näyttää ihan tasapainoiselta täällä ulkopuolella ja osaa ottaa negatiivisenkin kritiikin ehkä ulostulleesta porukasta parhaiten vastaan. Itse laitoin chattiin pari positiivista kysymystä ihan siksi, että niitäkin tulisi, mutta ei vastannut niihin vaan vastasi kyllä kaikenlaisiin teippiä ja Mikaa myöten. Varmaan helpotti nähdä, että kaikki on kotona hyvin. Tuli mieleen, että ravintola-alan esimiestehtävissä hän on ehkä tottunut siihen, että huonoakin palautetta tulee.

Avatar
big.mac
Alejandro
Viestit: 1898
Liittynyt: 08 Elo 2005 13:37
Paikkakunta: helsinki

Viesti Kirjoittaja big.mac » 04 Marras 2005 10:33

hei... onko siitä Minnasta ja Mikasta ollut mitään lehtijuttuja missään... itse kun en juurikaan lue keltaista lehdistöä niin kiinnostaisi tietää....
the BITCH is back!

May the FORCE be with YOU!
Kuva

Avatar
gemini
Pähkinäpörriäinen
Viestit: 1580
Liittynyt: 31 Tammi 2005 18:38
Paikkakunta: Maa

Viesti Kirjoittaja gemini » 04 Marras 2005 10:37

Uusimmassa Katso-lehdessä Minna kertoo, että ovat eronneet Mikan kanssa. Sen tarkemmin en tiedä, kun olen vain kannen nähnyt.

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Asukkaat”