BBPlaza.org - Foorumi

Voi pienet muuton valvojat.

On se kai jaettava ilosanomaa meidän kirppuun liittyen: Oon nyt parin viimeisen päivän aikana havainnut pikkuherran raksukupilla joitain kertoja. Nytkin kuuluu hiljainen rouske. Painoakin tosiaan tullut takaisin. On nyt alipainoisen ja normaalipainoisen rajoilla, enää ei tosin saisi laihtua. Märkäruokinta kaksi kertaa päivässä jatkuu edelleen ja lisäksi satunnainen herkutus. Tiputuksessa vietetty päivä, märkäruoan joukkoon piilotettu runsasravinteinen ruoka ja lekurista saatu nälkää aiheuttava lääke auttoivat. Ensimmäisen lekuripäivän jälkeen alkoi tilanne pikkuhiljaa parantua, vaikka välillä haasteita kyllä oli. Ja suusta ja hampaistakaan ei löytynyt mitään. Vielä jäi mysteeriksi, että mistähän tämä tämänkertainen syömättömyys johtui, mutta näyttää siltä, että pikkuinen selvisi tästäkin.

Taavi ilmeisesti saanut jostain matoja(?). Alkoi eilen jahtaamaan takapäätään ihan kuin joku kutisisi. Mitään näkyvää syytä ei tuolle löydetty. Haettiin sitten apteekista matolääke ja nyt on alkanut pikku hiljaa rauhottumaan. Jännä sikäli, että me madotettiin Taavi kyllä tossa joskus heinä-elokuun vaihteessa. Mutta toisaalta taas, toi on välillä niin nopea mussuttamaan kaikkea (jäniksen paskaa useimmiten), että ihmekös tuo, jos matoja tosiaan on saanut. Aamulla ulosteessa ei tosin näkynyt mitään. En tosin tiedä, että näkyykö ne edes aina siinä.

Maanantaina on vielä yksi silmäkontrolli siihen vuosi sitten sattuneeseen kissan kynteen liittyen ja laitetaan samalla rokotukset kondikseen. Kysytään samalla tuosta asiasta, jos se on vielä ajankohtainen.

Piti lähteä selaamaan tätä ketjua taaksepäin, kun ihan vastahan se Taavi teille tuli. Niin se aika rientää...

Marjo kirjoitti: ↑

12 Syys 2020 12:29

Piti lähteä selaamaan tätä ketjua taaksepäin, kun ihan vastahan se Taavi teille tuli. Niin se aika rientää...

Joo niin se aika rientää. Tuntuu ihan siltä, että se oli ihan vasta sellainen valkoinen pikku karvapallero. Mieleltäänhän se on edelleen vauva, vaikka on jo vähän päälle 30 kiloinen äijän köriläs.

Se tunne, kun kuukausien koulutus tuntuu menneen täysin hukkaan. Mökkikauden jälkeen toinen koirista on alkanut taas haukkua kaupungissa vastaan tuleville koirille ja kiskoa niiden suuntaan. Ei se sentään mitään raivokohtausta saa, mutta ei tuo kyllä toivottavaa käytöstä ole. Tiedä sitten, miksi taas niin haukututtaa. Tottuiko mökillä siihen, että vieraita koiria ei ole läheisyydessä, minkä vuoksi nyt on taas mennyt maailmankirjat sekaisin? Kuitenkin aikoinaan ohitustilanteet meni treenin jälkeen ihan hyvin. Lisäksi sitten kun on vielä mukana puolisokea papparainen, niin se alkaa haukkua ihan vain varuilta, kun toinenkin haukkuu.

Pitääpä sitten taas aloittaa koulutus lähes nollasta. Kieltämättä on sellainen pieni (okei, ei edes pieni) ketutus, että miksi juuri nyt, kun on niin paljon muitakin asioita, jotka vaativat paljon huomiota. Mutta eipä se koira kysy, että onko stressitasot nyt niin alhaalla, että voisin kaivata tukea ja opastusta.

Positiivista sentään se, että sisätiloissa haukkuminen on loppunut jotakuinkin täysin. Paitsi jos vieras mies tunkee kotiin, silloin meidän papparainen ilmaisee näkemyksensä tunkeilijasta hyvin äänekkäästi. Mutta eipä noita vieraita ukkeleita meillä juuri juoksentele.

Meidän nuorempi kissa täytti toissapäivänä 3 vuotta. On se silti aika rääpäle, painaa nelisen kiloa. Ja ragdollien piti olla suht isoja kissoja...

Söpö kissa.

PS. Korjasin sun quotet ja poistin turhan viestin.

Skygge kirjoitti: ↑

19 Syys 2020 11:22

Söpö kissa.

PS. Korjasin sun quotet ja poistin turhan viestin.

Kiitos, x2.

Herrajestas, onpas Aave söppänä.

Ragdollit on kyl hienoja kissejä. Rapsuttaisin :3

Aave on meidän hönö, sen motto taitaa olla, että ei tarvi olla fiksu kun osaa näyttää tarpeeksi söpöltä. Mutta kyllä se tosiaan kivalta näyttää.

En muista oonko kertonut tarinaa sen taustalla, miksi meillä on ragdoll. Asuin kerrostalossa muutama vuosi sitten, ja yhtenä iltana kun tulin kotiin, meidän rappukäytävän oven ulkopuolella oli kissa, joka naukui aika hädissään. Otin sen mukaan sisälle ja koitettiin selvittää että mistä se mahtaa olla tullut, mutta kello oli jotain 21.30 paikkeilla, ja asukkaista suuri osa oli eläkeikäisiä, niin ei voinut lähteä ovien taakse siihen aikaan kiertelemään. Meillä ei ollut mitään lemmikkejä siihen aikaan, mutta yksi naapuri nähtiin rappukäytävässä ja se vinkkasi toisesta, jolla on kissoja. Hän ei osannut sanoa kenen kissa on kyseessä, mutta antoi kissanhiekkaa ja vähän ruokaa hätävaraksi. Laitoin rappukäytävään lapun ja Facebookissa huhuilin omistajaa.

Selvisi Facebookin kautta, että kyse on ragdollista, ja vaikka se kissa oli aika stressaantunut varmaan, niin oli silti tosi kiva, ja vietti sen yhden yön meillä. Aamulla löytyi postiluukusta lappu, kissa oli pudonnut ikkunasta pari kerrosta ylempää (onneksi ei tiedetty sitä, olis voinut vähän stressata, vaikka se näyttikin olevan ihan kunnossa). Mutta sen jälkeen sit mietittiin että vois joskus sellaista itsellekin harkita...

Sit kun oltiin muutettu rivariin ja ensin Tauno-maatiainen tuli meille silleen puolivahingossa miehen siskontyttäreltä, niin kun oltiin todettu että ei olla näköjään allergisia kumpikaan, niin hommattiin sitten Aave Taunolle kaveriksi.

Marjo kirjoitti: ↑

20 Syys 2020 11:09

Aave on meidän hönö, sen motto taitaa olla, että ei tarvi olla fiksu kun osaa näyttää tarpeeksi söpöltä.

Tuo on kyllä erittäin hyvä motto.

Ragdoll on kyllä semmonen rotu, että olisi varmasti kiva joskus kohdata moinen. Olisi kiva testata, että miten lötköjä pötkylöitä ne oikeasti voi olla syliin nostettaessa.

Ja voi mielikuva hädissään naukuvasta kissasta. Onneksi löysit sen ja otit hoiviisi yöksi. (:

Wendla kirjoitti: ↑

20 Syys 2020 17:20

Ragdoll on kyllä semmonen rotu, että olisi varmasti kiva joskus kohdata moinen. Olisi kiva testata, että miten lötköjä pötkylöitä ne oikeasti voi olla syliin nostettaessa.

No se on tosi hämmentävää. Jos Aavetta vähän jalalla tönäisee, että siirtyisi pois vaikka oven edestä tms, niin se heittäytyy ihan rentona just siihen paikkaan, samoin syliin ottaessa katoaa kaikki lihasjäntevyys saman tien. Ja sit sen lempiasennot on tosi outoja, ihan vakiohommaa että haluaa miehen kyytiin tälleen.

Eikä, ihan mahtava!

En nyt tiedä, että oisko toi vapaa keskustelu topic ollut parempi mutta kun tää käsittelee myös eläimiä, niin laitanpa tänne.

Oltiin tossa Taavin kanssa ulkoilemassa. Nähtiin sit tien varressa ilmeisesti autosta osumaa saanut orava. Siinä se kurre yritti pyristellä etukäpälien avulla tieltä pois. Tuijoteltiin sitä hetki siinä, kun Taavia kiinnosti niin kovasti. Vähän alkoi jopa käymään sääliksi oravaa.

Ostettiin joitain kuukausia sitten tuollainen kissanpeti. Heräteostostahan se oli, mutta eipä se nyt haittaa. Huvittavaa vain on, että toinen koirista on ihan rakastunut tuohon petiin. Hyvin mahtuu n. 10 kiloinen koiranjäpikkä pienelle kerälle petiin tuhisemaan.

Kiva peti.

Taavi tykkäs kovasti, kun pääsi viikonloppuna maalla vähän riehumaan. Seuraavan kerran sitten jouluna, jos ei ens kuussa päätetä käydä sukuloimassa.

Skygge kirjoitti: ↑

15 Loka 2020 13:09

Kiva peti.

Onhan se. Herra A on asiasta samaa mieltä.
Nyt se on jo ottanut lisää kissoista mallia ja nukkuu jo sohvan selkänojalla. En oo ihan varma tietääkö se olevansa koira.

Yksi hyvä juttu etätyössä on. Silloin on monta tassuterapeuttia välittömästi paikalla. Tänäänkin oli työpäivän aikana monta pientä terapiasessiota. Hyi minua, rapsuttelen ja silittelen työajalla. Mutta kun se oikeasti laskee verenpaineita ja auttaa keskittymään.

Tänään tuli taas huomattua, että kissanpennun kuvaaminen on ikuisuusprojekti. Ties miten monta tyhjää kuvaa miulla onkaan nyt kännyssä, kun rallaaja ehti pois kuvasta ennen kuin sain kuvan otettua.

Oli kyllä ihana pikkuinen. Kaikki kissat on kyllä ihania, mutta erityisesti se tunne, kun onnistuu voittamaan aran pikkuisen luottamuksen... Kun se lopultakin tulee syliin makaamaan, rukki käy niin kovasti, katselee siuta niin suloisen tutkailevasti. Miten joku voikaan olla niin suloinen ja söpö ja ihana ja hellyyttävä ja ja ja...

Jännä juttu. Mitä isommaks Taavi on kasvanut, sitä enemmän siitä on tullut kunnon sylivauva. Viime viikkoina se on alkanut tekeen sitä, että tulee sohvalla puolittain syliin makoilemaan. Ihan pikkupentuna se kyllä tykkäs paljon istua sylissä ja nukkua mahan päällä, jos jompikumpi meistä sattui sohvalla olemaan. Nyt toi sylivauva vaihe on tulossa takas.

Meidän kissoista varsinkin Taunolla on nyt kuuppa ihan jumissa, kun ollaan kohta viikon ajan annettu kaikki ruoat tunnin myöhässä. Tulee kiehnäämään kaikkien koskaan ruokaa tarjonneiden jalkoihin silleen, että ettekö te nyt tajua että täällä voisi jollain olla nälkä.

Ja pari yötä sitten mies nukkui vähän levottomasti aamuyöstä, niin tasan klo 5.45 Tauno hyökkäsi sen varpaiden kimppuun. Normaalisti se ei koskaan öisin hyökkäile, mutta kun miehellä on herätys arkisin klo 6.45, niin Tauno totesi että aamu koitti eikä tarvi enää harjoittaa itsehillintää... Saa nähdä koska se uskoo että tässä nyt pysytään jonkun aikaa. Ei sitä keväisin hirveästi häiritse, kun aletaan ruokkia tunti etuajassa.