Mussutus ja mäkätys -thread

[Wendla]

Syysmasennus kuulostaa kyllä melkoiselta rasitteelta. Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta lähipiirissä sitä kyllä on.
Omakohtaista kokemusta on kyllä sellaisesta masennuksen ja ahdistuksen yhdistelmästä, että toimintakyky romahti täysin ja suihkukäynneistäkin tuli päivän suurin saavutus. Mutta sillä ei kyllä pahemmin tainnut olla tekemistä syksyn kanssa.

[Marjo]

Mulla oli aika paha synnytyksen jälkeinen masennus ekan lapsen syntymän jälkeen, lopulta toisen lapsen synnyttyä suostuin aloittamaan masennuslääkkeiden syömisen ja kävin jotain 2,5 vuotta psykoterapiassa. Olen nyt ollut jotain 5 vuotta ilman lääkkeitä, ja muuten ei ole mitään ongelmia, mutta nää pimeimmät kuukaudet on aika raskaita. Ei kuitenkaan mitään sellaista, mistä ei selviäisi suht helpoilla toimenpiteillä, ja sillä että hyväksyy sen että ei vaan jaksa niin paljoa kuin muun ajan vuodesta. Sekin auttaa, että on niin tuttu kuvio, niin tietää että kyllä se taas helpottaa.

[Wendla]

Mulla oli aika paha synnytyksen jälkeinen masennus ekan lapsen syntymän jälkeen, lopulta toisen lapsen synnyttyä suostuin aloittamaan masennuslääkkeiden syömisen ja kävin jotain 2,5 vuotta psykoterapiassa. Olen nyt ollut jotain 5 vuotta ilman lääkkeitä, ja muuten ei ole mitään ongelmia, mutta nää pimeimmät kuukaudet on aika raskaita. Ei kuitenkaan mitään sellaista, mistä ei selviäisi suht helpoilla toimenpiteillä, ja sillä että hyväksyy sen että ei vaan jaksa niin paljoa kuin muun ajan vuodesta. Sekin auttaa, että on niin tuttu kuvio, niin tietää että kyllä se taas helpottaa.

Hyvä, että tilanne nykyisin parempi. Varmasti hyvinkin tärkeää se, että hyväksyy sen, että tiettyyn aikaan ei vain jaksa niin paljoa. Ja että ei tarvitsekaan jaksaa. Että osaa olla itselleen armollinen. Ja muutenkin varmasti tietynlainen vahvuus on se, että tuntee itsensä ja oman reagointitapansa.

Itselläni oli teini-iässä vähän pahemmat masisvuodet, pitkälti pahan yksinäisyyden ja kiusaamisen vuoksi. Joskaan ei siinä vaiheessa vielä mitään sellaista, mikä olisi jotenkin merkittävästi toimintakykyä rajoittanut. Ennemminkin oli vain sellaista mielen mustuutta ja hyvin synkkiä ajatuksia. Sitten oli monia vuosia väliä, että mitään erityisen suurta kriisiä tai romahdusta ei tullut. Joitain vuosia sitten tietyt tapahtumat kutenkin taisivat ylittää sen oman kestokyvyn. Sekin oli mielenkiintoista, miten pääkoppa silloin toimi. Vuoden ajan tietyt asiat pyörivät päässä kuin katkeamattomana nauhana. Päivittäin sitä nauhaa mielessäni pyörittelin, ei siitä vain päässyt eroon. Olisi voinut luulla, että jos romahdus jossain vaiheessa tulee, niin siinä sitten. Mutta ei. Sen nauhan kestotoiston lomassa sain hoidettua normaalit askareeni ja velvollisuuteni jotakuinkin normaaliin malliin. Sen sijaan romahdus tulikin vasta sen jälkeen, kun se kirottu nauha lakkasi pyörimästi toistolla. Siis sen jälkeen kun olisi kaiken järjen perusteella voinut kuvitella, että kaikkihan on nyt paremmin.

Ihmismieli on kyllä mielenkiintoinen, se on kiehtonut aina. Erityisesti mielen epäloogisuudet ovat aina kiinnostaneet. Ja myös se mielen synkempi puoli.

[Wendla]

Oli kyllä yks helvetin kusipää rekkakuski tänään aamulla liikenteessä. Ajelin siinä töihin suurinta sallittua nopeutta eli 80 km/h. Olin juuri hetki sitten vilkaissut peiliin ja todennut, että rekkahan se siellä takana tulee. Sitten yhtäkkiä havahdun siihen, että jossain lähellä jollakulla torvi ihan pohjassa. Vilkaisen peiliin ja huomaan, että se rekka on ihan miussa kiinni. Välitön reaktioni on paeta, että nytkö se tullee päälle. Painan kaasun pohjaan, saan vähän etäisyyttä. Lasken takaisin norminopeuteen ja alan miettiä, että mitä helvettiä juuri tapahtui. Kehoon iskee ihan jumalaton tärinä, en ole koskaan tärissyt niin kovaa. Mietin että ei helvetti, en pysty ajamaan, nyt on päästävä jonnekin bussipysäkille. Paikalla ei kuitenkaan ollut bussipysekkejä, enkä niitä oikeastaan ehtinyt pahemmin etsiäkään, kun se idiootti tulee toistamiseen taas ihan kiinni perseeseen, torvi taas ihan pohjassa. Siinä vaiheessa ei enää edes tehnyt mieli hidastella kääntyäkseni jonnekin bussipysäkille, kun se oli niin lähellä. Loppumatkan sitä tietä painoin vaan kaasupohjassa helvettiin, onneksi erkanemiskaistalle ei ollut enää pitkä matka.

Hitto kun vituttaa ja raivostuttaa, että tuollaisia idiootteja on liikenteessä. Ja vieläpä noin isojen kulkuneuvojen ratissa. Sen lisäksi, että tuollainen käytös on kusipäämäistä, niin se on myös helvetin vaarallista. Entä jos miun ois pitänyt yllättäen hidastaa? Se ois rysähtäny välittömästi. Tai entä jos olisin siltä jumalattomalta tärinältäni tehnyt jonkin virheen? Siinä oisi oikeasti voinut käydä huonosti. Ei saatana.

[Skygge]

Hitto kun vituttaa ja raivostuttaa, että tuollaisia idiootteja on liikenteessä. Ja vieläpä noin isojen kulkuneuvojen ratissa. Sen lisäksi, että tuollainen käytös on kusipäämäistä, niin se on myös helvetin vaarallista. Entä jos miun ois pitänyt yllättäen hidastaa? Se ois rysähtäny välittömästi. Tai entä jos olisin siltä jumalattomalta tärinältäni tehnyt jonkin virheen? Siinä oisi oikeasti voinut käydä huonosti. Ei saatana.

Nää kusimutterit rekan ratissa vituttaa kyllä. Osan on pakko ajaa sitä rajotinta vasten. Itse ajelin perjantaina ihan rauhassa gps:n mukaan 87 km/h, ettei tolpat välähtele ja tuu sakkoja. Noh, taakse tuli sitten rekka ja sen oli pakko tulla siihen puolen metrin päähän nuolemaan autoni persettä. Kyseisellä tieosuudella siis 80 km/h rajoitus. Onneksi siinä oli välillä ohituskaistoja ja 100 km/h rajoitus, niin siinä kohti löin sitten kaasua ja sinne jäi rekkakuski. En tiedä mitä kyseisen tyypin päässä liikkui. Nää jotkut vielä perustelee tuota käytöstä sillä että "ollaan korkealla ja on hyvä näkyvyys." Se ei paljon siinä vaiheessa auta, jos ollaan ihan toisen perseessä kiinni.

[Siru84]

Voi ei Wendla! Itse en mitään tiedä ajamisesta koska en ajokorttia omista, mutta voin kuvitella tilanteen ja mua olis kyllä pelottanut kanssa

[Wendla]

Nää kusimutterit rekan ratissa vituttaa kyllä. Osan on pakko ajaa sitä rajotinta vasten.

Jeps, näinpä. Ja siihen kun vielä lisää rattiraivon, niin yhdistelmä on melkoinen. Mutta onneksi suurin osa rekkakuskeista on kuitenkin ihan fiksua porukkaa.
Ja kiitän kyllä onneani sen suhteen, että tämä tapahtui vasta nyt, kun olen jo selättänyt pahan ajopelkoni. Jos tämä siihen ajopelkoaikaan olisi tapahtunut, niin olisi voinut olla paljon pidempiaikaiset vaikutukset. Tiedäppä sitä, oisinko ihan heti halunnut lähteä liikenteeseen ollenkaan.

Heh, vähän jopa huvittaa oma herkkyys. Ei riitä, että tunnetasolla kaikki tuntuu niin voimakkaasti, vaan kaiken on myös tunnuttava fyysisesti. Työmatkalla alkoi yllättäen vääntää vatsassa. Tajusin olevani siinä samassa kohtaa, missä se rekka säikäytti miut pahanpäiväisesti. Että semmosta. Noh, tokkopa tuosta nyt kuitenkaan mitään kestomahakipua on tulossa. Sepäs oiskin, jos aina jatkossakin alkaisi vääntää siinä samaisessa kohdassa.

Hiukkasen harmittaa, kun kotiin tultuani olin työasioista aika hiiltynyt ja väsynyt. Tuli tiuskittua puolisolle, typerä minä. Kun sitten menin pyytämään anteeksi, halimaan ja pusuttelemaan, niin tuo vain sanoi, että ei siun tarvii pyytää anteeksi. Voi pöljä, kyllä muuten tarvii. Nousi ihan kyyneleet simmuihin, kun ite oon kiukutteleva kakara, mutta silti toi toinen kestää miuta ja on niin ihana.

[Risto]

Tulispa metri lunta ja 30 astetta pakkasta. Vituttaa tää "talvi" kun lunta ei oo mutta jäätä senkin edestä.

[Wendla]

Lisälumi ei kyllä ois pahitteeksi. Mutta jos nyt ei kuitenkaan ihan sitä metriä yhtä kyytiä. Se on kuitenkin n. 2/3 pituudestani. Liikaa. Tarttee päästä etiäpäinkin.

[Risto]

Tarttee päästä etiäpäinkin.

Nyt pitää pysyä kotona koronan takia.

[ramasee]

Mitäs kummaa, Novan retroperjantai loppui jo tovi sitten.. Onkohan yöradio poistunut ohjelmistosta tässä bbn aikana... Ennen tämä retrolähetys siis kesti 23 asti. No jaa, Okuki se lähtee kohta veks, vielä pari perjantaita saapi kuunnella, sitten pitäs keksiä myös perjantai illoiksi ohjelmaa

[Wendla]

Tarttee päästä etiäpäinkin.

Nyt pitää pysyä kotona koronan takia.

Pyh. Ei käy.

Tänään on tullut sitä luntakin sitten. Tosin aika vähän vain, ei onneksi sitä metriä.

Hanget ei oo ollu tänää syviä, mutta vähän turhan syvät vedet on kyllä ollut. Se on tosi "kiva" tunne, kun vajoaa siihen epätoivoon, jolloin kokee vain olevansa täydellisen epäonnistunut ihmisenä. Sieltä suosta koittaa sitten väkisin kammeta itseään ylös, kun ajatukset omasta itsestä on hyvin jäätäviä. Sentään se lohduttaa, että ei ole yksin. Että joku kahjo sentään näkee miussakin jotain hyvää, vaikka se hyvin järjenvastaiselta nyt on tuntunutkin.

[Siru84]

Se, että nautit ihanasta lumesta yhden vaivaisen päivän ja seuraavana päivänä onkin jo vesisade huuhtonut kaikki lumet pois.

[ramasee]

Eilen hehkutin pulkkamäkeä. Tänään saakin sitten kitistä vesikelistä.. Eipä hyvältä näytä hiihtolenkkien osalta. Mä olin eilen ihan ihan varma, et ens viikolla mennään, mutta tuskinpa vaan.. On tää kyllä menny ihan höpöksi koko sää. Niin pimeetäkin ollut koko päivän, että ei järki.

[Risto]

Tänään saakin sitten kitistä vesikelistä..

Todellakin. Eilen ostin nastakengät jotta pääsee liikkumaan talvellakin, mutta tänään aamulenkillä pärjäs kyllä ihan hyvin normilenkkareilla. Ehkä noille nastoille tulee vielä joskus käyttöä. Toivottavasti.

Myös tää jatkuva pimeys syö sielua.

[Wendla]

Miunki pitäs ostaa uudet talvikengät, joissa ois vähintäänkin syvemmät urat. Nykyisillä kengilläni on jo tullut kompuroitua vähän turhan paljon. Ei sillä, että kompuroisin kyllä, vaikka millaiset urat ja nastat olisi, mutta aika uhkarohkeaa tää alkaa jo olla.

Mikähän ihme elämässä oikein on, kun ikävät asiat välillä tuppaavat kaatua yhteen putkeen ryminällä niskaan? Vähän vois olla väliä nyt. Noh, kyllähän tästäkin selviää. Mutta valehtelisin, jos väittäisin, että viime aikoina ei ole nakertanut, stressannut ja ahdistanut vähän turhan paljon. Lisäksi myös oma synkistely nakertaa, alan olla tympääntynyt siihen. Kaipaan jotain iloista.

[Kierrekaneli]

Ensimmäinen viikko lomaa takana, muutama vielä edessä.

Viime viikko meni tv-sarjojen parissa, nyt alkaa vähän kolkutella ulkoiluhalut. Rytmi meni aika pian kiville, olen nukkunut neljän tunnin unia öisin ja kahden tunnin päikkäreitä.

Joulukuut on aina hankalia, pimeys on ihan hirveetä ja tänä vuonna tuntuu että nyt on niin tahmeaa olemista ettei siihen auta mikään. Jos saa yhden askeleen eteenpäin, niin sitten on samalla 38 askelta taaksepäin ja 14 sivulle.

Sisarus oli aamulla ajanut kolarin ja heräsin kuviin romuttuneista autoista. Toki ihmisille ei käynyt kuinkaan, mutta kyllähän se taas vähän tutisuttaa kun näkee toisen ajopelin aivan rytyssä. Puhumattakaan kun on kykyä katsoa mitä olisi voinut mennä pieleen. 15 senttimetriä sivuun ja siellä olisi voinut käydä pahemmin.

[Marjo]

Mutta valehtelisin, jos väittäisin, että viime aikoina ei ole nakertanut, stressannut ja ahdistanut vähän turhan paljon. Lisäksi myös oma synkistely nakertaa, alan olla tympääntynyt siihen. Kaipaan jotain iloista.

Komppaan täysillä.

Joulukuut on aina hankalia, pimeys on ihan hirveetä ja tänä vuonna tuntuu että nyt on niin tahmeaa olemista ettei siihen auta mikään. Jos saa yhden askeleen eteenpäin, niin sitten on samalla 38 askelta taaksepäin ja 14 sivulle.

Tää pimeys ja harmaus on kyllä ihan karmeaa. Tänään olisi aurinkokin paistanut, mutta ei siitä 8-16 työpäivänä kerkiä pahemmin iloita. Eilen käytiin kaupassa kolmen maissa, niin silloin oli niin harmaata että ihan sama olis ollut pimeääkin.

Kehitin sitten vielä ikäkriisinkin tähän. Totesin että jotain pitäis tehdä, että pääsisi nykyisistä hommista pois. Tuli sellainen olo, että opiskelemaan ei enää kannata lähteä, kun valmistuessani olisin yli 45-vuotias ja sen ikäiset naiset ei tosiaankaan ole sitä kuuminta hottia työelämässä. Tietty jos jotain sellaista opiskelisi, että täällä saman työnantajan leivissä saisi vaihdettua muihin hommiin, mutta tuntuu että ei niin kauheesti ole kiinnostavia vaihtoehtoja siihenkään liittyen. On sellainen olo että mikään asia elämässä ei ole lasten saamisen jälkeen mennyt niin kuin olin joskus ajatellut, ja nyt sit olen jämähtänyt tähän. Ei oikein voi sanoa, että ens kerralla sit paremmin, kun sitä varten pitäisi uskoa jälleensyntymiseen... Ja kun on mun elämässä kuitenkin muut kuin työkuvioihin liittyvät asiat oikeasti ihan mallillaan, ja tää työkin on ihan ok suurimman osan ajasta, mutta nyt vaan tuntuu että kaatuu kaikki niskaan. Täällä uudessa kämpässä on kirkkaat ledit molemmissa vessoissa, niin peilistä näkee entistä paremmin kaikki rypyt sun muut, niin sekin ahistaa. Ei oo helppoa.

Sisarus oli aamulla ajanut kolarin ja heräsin kuviin romuttuneista autoista. Toki ihmisille ei käynyt kuinkaan, mutta kyllähän se taas vähän tutisuttaa kun näkee toisen ajopelin aivan rytyssä. Puhumattakaan kun on kykyä katsoa mitä olisi voinut mennä pieleen. 15 senttimetriä sivuun ja siellä olisi voinut käydä pahemmin.

Voi sentään, onneksi ei sattunut henkilövahinkoja. Omaisuuden saa aina korjattua tai korvattua tavalla tai toisella, mutta ihmiset ja eläimet on korvaamattomia.

[Wendla]

Rytmi meni aika pian kiville, olen nukkunut neljän tunnin unia öisin ja kahden tunnin päikkäreitä.

Huh, tuo kuulostaa kyllä hurjan vähältä määrältä unta.

Sisarus oli aamulla ajanut kolarin ja heräsin kuviin romuttuneista autoista. Toki ihmisille ei käynyt kuinkaan, mutta kyllähän se taas vähän tutisuttaa kun näkee toisen ajopelin aivan rytyssä. Puhumattakaan kun on kykyä katsoa mitä olisi voinut mennä pieleen. 15 senttimetriä sivuun ja siellä olisi voinut käydä pahemmin.

Onneksi ei käynyt pahemmin.
Eräs tuttuni joutui myös tuossa jonkin aikaa sitten vähän hätkähdyttävämpään onnettomuuteen. Oli ollut myrsky ja puu oli kaatunut tielle. Hämärässä ei nähnyt sitä kovin hyvin, eikä oikein ehtinyt reagoida. Oli sitten autolla kuulemma kirjaimellisesti ajanut sen puun lävitse. Etuosa autosta oli mennyt osin lyttyyn, joitain lieviä vammoja myös sai, mutta ei mitään erityisen vakavaa onneksi. Mutta jos olisi puunrunko ollut vähän korkeammalla, niin olisi voinut käydä huonommin. Kuitenkaan tämä onnettomuus itsessään ei ehkä ollut se kaikkein järisyttävin asia, vaan enemmän yllättyin siitä, että kukaan ei kuulemma ollut tullut auttamaan. Ja kuitenkin aika vilkas tie kyseessä. Ei voi ymmärtää.

[Kierrekaneli]

Rytmi meni aika pian kiville, olen nukkunut neljän tunnin unia öisin ja kahden tunnin päikkäreitä.

Huh, tuo kuulostaa kyllä hurjan vähältä määrältä unta.

Se on.
Nyt on perjantaista asti ollut migreenisärky päässä ja muut oireet aaltoilee siinä sivussa.
Tiedän että se menee ohi jos unirytmiin saisi järkeä, mutta samalla tunnistan tämän pimeyden vaikuttimet.
Tänään on ollut helpompaa, koska aurinko paistoi, vaikka aika ei ollut pitkä.

Sisarus oli aamulla ajanut kolarin ja heräsin kuviin romuttuneista autoista. Toki ihmisille ei käynyt kuinkaan, mutta kyllähän se taas vähän tutisuttaa kun näkee toisen ajopelin aivan rytyssä. Puhumattakaan kun on kykyä katsoa mitä olisi voinut mennä pieleen. 15 senttimetriä sivuun ja siellä olisi voinut käydä pahemmin.

Onneksi ei käynyt pahemmin.

*snip*

enemmän yllättyin siitä, että kukaan ei kuulemma ollut tullut auttamaan. Ja kuitenkin aika vilkas tie kyseessä. Ei voi ymmärtää.

Tuo on tosi yleistä ettei pysähdytä, eikä auteta. Pimeällä jengi ei edes hidasta, koska voi olla vaarallista. Lisäksi urbaanit legendat ja kesätarinat siitä miten se on vaan huijausta on tehnyt hyvää hallaa ihmisten auttamiskyvyille.
Ite oon kerran ollut taksissa, nähnyt tilanteen mikä vaati apuja ja kuski ei suostunut pysähtymään. Soitin häkeen, laitoin kaijuttimen päälle ja taksikuski sai aika kovaa ripitystä suoraan siinä omasta toiminnastaan. Häke meinas ensin että mä en halua pysähtyä koska taksi, mutta sanoin että mä nimenomaan pysähtyisin ja soitan koska kuski ei suostunyt pysähtymään ja siellä tarvitaan apua. Taksi ei silti pysähtynyt auttamaan, olisi pysähtynyt ja jättänyt mut siihen yksin, mutta koska en voinut seistä siinä vaiheessa ollenkaan, ei suostunut pysäyttämään.
Siinä oli auto tien varressa hätärit päällä ja kaks ihmistä huitomassa tien vieressä.

[Zygerö]

Tässä kauden aikana tuli jo totuttua, että täältä palstalta yleensä löytyy aina uusia viestejä luettavaksi. Nyt kauden päätyttyä on taas kauhean hiljaista. Mihin mä nyt käytän harvinaiset luppoaikahetket töissä?

[Risto]

Mihin mä nyt käytän harvinaiset luppoaikahetket töissä?

Sama ongelma itelläki. Mulla tosin luppoaikaa aika usein koska laiskottaa.