Mikä olisi turn-off puolisosi kohdalla?

[Benjamin]

Onko sinulla ehtoja, joista et luovu?
Tässä vaan pieni valikoima, eli kerro toki jos on jotain listan ulkopuolelta.

Jos joku ihmettelee listaa, niin tarkoitus nyt onkin listata niitä asioita, jotka eivät ihan suurimmalle osalle välttämättä ole niin turn-off.

[Risto]

Noista vaihtoehdoista mikään ei ole semmonen että ne mua häiritsis pätkääkään.

[Benjamin]

Ei mikään näistä! No, kissoille olen allerginen, mutta en silti jättäisi ketään kissan takia, jos muuten olisi ihana ihminen, enkä jättäisi keneenkään tutustumattakaan siksi. Mahdollisesti vaan tahtomattani tulisi tilanne, jossa pitäisi valita kissan ja minun väliltä, jos en ikinä tottuisikaan kissapölyyn, niinkun en luultavasti tottuisi.

Mielellään en tupakoitsijan kanssa seurustelisi jos saisi valita, mutta ei sillä suurta merkitystä silti ole.
Rumat hiukset on tavallaan turn-off, koska ne vaikuttavat rumentavasti ihmisen ulkonäköön, ja haluan tuntea vetoa seurustelukumppaniin.

Kuitenkin vähän isommat asiat on ratkaisevia, ja siksi tämän listan teinkin, että näen onko monella ehdottomia ehtoja.
Minulle suonensisäisten huumeiden käyttö (tai minkä tahansa huumeen paitsi kannabiksen diilaaminen) ja joku vakava mielenterveyshäiriö olisi paha turn-off. Myös tietysti ihan kamala luonne tai ulkonäkö olisi, mutta sehän nyt on aika selväkin.
Himouskovaisuus tai muuten vaan epäavarakatseinen maailmankuva (esim. "himoateistisuus" tai monen asian uskomaton vihaaminen) olisi myös paha.

Edit: Se olisi iso turn-off, jos minut laittaisi kovan valinnan eteen! Esimerkiksi etten saisi juoda kohtuudella, enkä tavata tiettyjä ystäviä, tai pitää niitä lemmikeitä joita omistan! Se kertoisi liikaa mustavalkoisesta maailmankuvasta ja muutenkin ikävistä luonteenpiirteistä, enkä suvaitsisi sellaista kumppanilta.

[tuusannuuska]

Lisäsin pari vaihtoehtoa, koska tietynlainen ahdasmielisyys olisi melko kestämätöntä. Siis esimerkiksi rasistisuus tai homovastaisuus tai muu ehdottomuus mikä ei mahdu omaan maailmankuvaan.

Muista vaihtoehdoista päivittäinen useaan kertaan tapahtuva tupakointi olisi jokseenkin kestämätöntä, koska hajuherkkänä se löyhkä on jotain kuvottavaa. Onneksi oma mies lopetti polttamisen ihan vaan sillä kun pyysin ja polttaa nykyään enää känässä ja kalassa, eikä silloinkaan ihan kamalasti. Kirkkoon kuuluminen voisi myös jollain tavalla olla täydellinen turn-off, jos siihen ei olisi jonkinlaista uskottavaa selitystä ja toinen toisi sitä liikaa esille. Joku allergia ja käsky hankkiutua eroon koirasta saisi aikaan varmaan sen, että näyttäisin ovea... Eri juttu jos kaikin tavoin yrittäisi tulla toimeen tilanteessa ja koettaisi siedättää itseään eikä vaan onnistu.

[Mardis]

Ahdasmielisyys saattaisi olla ratkaiseva juttu, mutta riippuu kuinka paha se olisi ja missä asioissa. Esim. homofoobikkoa en voisi sietää.

Tupakan polttokaan ei kovin mieluista olisi, mutta ei se nyt ratkaiseva tekijä olisi.

[FankiKitsune]

Kohta mä saan jotkut kimppuuni mut vastasin tupakanpolton. Koska mä en polta, niin myöskään se ei saa polttaa, se on ihan ehdotonta. Jos mä en pilaa terveyttäni ja haise paskalle niin ei senkään tarvitse. Tosta syystä en edes tapaile naisia (enemmän kuin kaverimielessä), jotka polttavat. Enkä edes ymmärrä miks ihmisten pitää polttaa? Onks se niin cool? No ei ole, säälittävää mun mielestä

[Tirkka]

- Tietyt lemmikit: Koiratytöt on yleensä lähes täydellisiä vastakohtia ajatusmaailmassaan minun kanssani, ja toisaalta taas sitten joku lisko tai käärme lemmikistä tekisi tytöstä jotenkin epäilyttävän.

- Sivari: No, tässä tapauksessa ihan sama olisiko se sivari tai armeija, mutta yhtä kaikki armeijan käynyt tyttö olisi minun näkökulmastani hitusen pelottava ajatuksena, kun taas sivarin käyminen olisi vähän hölmöä kun se ei ole naisille pakollista.

- Tietyt lävistykset, ja varsinkin tatuoinnit: Jotkut lävistykset kuten vaikkapa sellainen tuossa huulessa sisäpuolella (tai mikä se nyt on, jossain siinä kuitenkin) on aika vastenmielisiä; samoin poskessa ja muutenkin jos on liian monta lävistystä. Tatuointien kohdalla taas jos niitä on liikaa tai jos se yksi tatuointi on tississä tai "tramp stamp" on se jonkinasteinen turn off.

Tosiasiassa noista millään ei ole niin suurta merkitystä että ne estäisivät kiinnostumista mutta vaikuttavat siihen miten viehättävänä vastakkaisen sukupuolen edustajaa pitäisin.

Tupakanpoltto (jos nyt ei ihan ketjupolttaja ole) ja kirkkoon kuulumattomuus taas ovat pikemminkin turn on, ei turn off.

Edit: Huumeiden käyttö nyt toki olisi itsestäänselvästi sellainen tekijä joka saisi minut juoksemaan karkuun mutta eiköhän se ole sama kenelle tahansa sellaiselle ihmiselle jolla on itsesuojeluvaistoa.

[ramasee]

näistä vastasin nyt tupakanpolton. itse en yhtään tykkää tupakoitsijoista, niin ois se aika inhottavaa, jos se toinen polttais.

[Benjamin]

Lisäsin pari vaihtoehtoa, koska tietynlainen ahdasmielisyys olisi melko kestämätöntä. Siis esimerkiksi rasistisuus tai homovastaisuus tai muu ehdottomuus mikä ei mahdu omaan maailmankuvaan.

Tuo olisi minullekin ehdottomasti iso turn-off! En millään pystyisi elämään ahdasmielisen ihmisen kanssa, ja näen sen aika isoksi osaksi ihmistä miten vapaamielinen on.

[Annie]

Räkiminen on mulle varma turn-off. Samoin ylimielisyys ja liiallinen itsevarmuus. Kaikki huono käytös on vastenmielistä: huutaminen, asenne- ja tunnevammaisuus, ahdasmielisyys, kykenemättömyys myöntää omat virheet ja asettua toisen asemaan. Ei tupakanpolttokaan mikään kiva tapa ole. Läsnäolo on paras turn-on.

[mävaan]

Ei mikään näistä! No, kissoille olen allerginen, mutta en silti jättäisi ketään kissan takia, jos muuten olisi ihana ihminen, enkä jättäisi keneenkään tutustumattakaan siksi. Mahdollisesti vaan tahtomattani tulisi tilanne, jossa pitäisi valita kissan ja minun väliltä, jos en ikinä tottuisikaan kissapölyyn, niinkun en luultavasti tottuisi.

Rumat hiukset on tavallaan turn-off, koska ne vaikuttavat rumentavasti ihmisen ulkonäköön, ja haluan tuntea vetoa seurustelukumppaniin.

Se olisi iso turn-off, jos minut laittaisi kovan valinnan eteen! Esimerkiksi etten saisi juoda kohtuudella, enkä tavata tiettyjä ystäviä, tai pitää niitä lemmikeitä joita omistan! Se kertoisi liikaa mustavalkoisesta maailmankuvasta ja muutenkin ikävistä luonteenpiirteistä, enkä suvaitsisi sellaista kumppanilta.

Tässä oli kommentoitavaa, joten aloitetaan siitä. Allergialääkkeet on keksitty. Niillä yleensä pärjää elukoiden kanssa. Mutta huomasitko, että laitoit omalta puoleltasi turn-offiksi, jos vasta puoli vaatii sinua luopumaan lemmikeistä.

Itse olen ajatellut, että hiukset saa olla monennäköiset, kunhan naama on miellyttävä katsella. Ei ole ollut vain yksi kerta, kun joku muuttaa hiuslookinsa täysin toiseksi. Koskaan ei pidä ihastua vain ihaniin hiuksiin. Tuo siis mun motto.

Sama vaatteissa. Ei vaatteet miestä tee, vaan se, mitä on niiden sisällä.
Jostain syystä farkut ja T-paita -tyyli vetoaa muhun. Pukuihmiset ei tee mitään vaikutusta puvullaan. Pidän rennommasta tyylistä.

Valitsin turn-offiksi tupakoinnin noista vaihtoehdoista, koska se on ehdoton. Nuorempana se ei haitannut, mutta nyt en valitsisi tupakoitsijaa. En tiedä, mitä tekisin, jos kumppani aloittaisi tupakoinnin yhtä äkkiä. Syy: haju ja maku, epämiellyttäviä, jos ei itse polta.

Fanaattisuus olisi jopa pahempaa kuin ahdasmielisyys, luulisin. Ahdasmielisyyttäkin on niin eri asteisia, että riippuu aiheesta ja asteesta, miten elämää haittaisi.

Innostuneisuus eri asioista, harrastuksista, jne., on tietenkin plussaa.

Jos joku (ystävä tai puoliso) sattuisi olemaan esim. homovastainen, en tekisi siitä ongelmaa. Jos toisen ahdasmielisyys olisi minulle ongelma, sehän vain kertoisi omasta ahdasmielisyydestäni.

Toisaalta avartavalla omalla suhtautumisella voisi vaikka vaikuttaa toiseen positiivisesti.

Tästä hauskana esimerkkinä Aso, joka aluksi niin vakuutteli, että kulmakarvojen nyppiminen ei ole homomaisuutta ja kuinka ollakaan loppukaudesta lauleskeli (en muista mitä), muiden jätkien kaulassa roikkuen ilman, että piti todistella, ettei ole homo. Se nyt vain oli hupaisaa. Avoin seura opetti suhtautumaan asiaan luontevammalla tavalla eikä tiukkapipoisesti peläten, minkä kuvan muut hänestä saavat. Riittää, että itse tietää kuka ja millainen on, siitä se itsevarmuus lähtee.

[Benjamin]

Tässä oli kommentoitavaa, joten aloitetaan siitä. Allergialääkkeet on keksitty. Niillä yleensä pärjää elukoiden kanssa. Mutta huomasitko, että laitoit omalta puoleltasi turn-offiksi, jos vasta puoli vaatii sinua luopumaan lemmikeistä. .

Onhan allergialääkkeitä onneksi! En toki haluaisi sellaisten kanssa elää 24/7, mutta tuollaisessa tapauksessa todennäköisesti kuitenkin haluaisin totuttautua.

Luitko tarkkaan mitä sanoin? En siis meinannut, että kissan omistaminen olisi turn-off tai vaatisin ketään luopumaan kissasta! Enemmänkin niin päin, etten välttämättä edes lääkkeiden kanssa pärjäisi kissa-asunnossa.
Se on ihan eri asia kun se, että suoraan vaatisi ketään luopumaan lemmikistään! Mutta MINÄ todennäköisesti luopuisin lemmikistäni todennäköisesti vain siksi, että kumppani yrittäisi ensin elää sen kanssa, ja allergia sitten olisikin liian paha. Missään nimessä en katselisi sellaista, ettei ole edes halua yrittää sietää lemmikkiäni.
Vaikka minulla olisi 3-metrinen käärme, en siitä luopuisi kenenkään käärmefobian takia! Ja jos itse pelkäisin jonkun koiraa, en vaatisi että siitä on minun takiani luovuttava.

Tulipa pitkä selostus.

Itse olen ajatellut, että hiukset saa olla monennäköiset, kunhan naama on miellyttävä katsella. Ei ole ollut vain yksi kerta, kun joku muuttaa hiuslookinsa täysin toiseksi. Koskaan ei pidä ihastua vain ihaniin hiuksiin. Tuo siis mun motto.

Ihastumisvaiheessa ulkonäkö vaan vaikuttaa paljon, sille ei voi mitään. Sitten kun on jo rakastunut paljon, niin ihan sama vaikka hiukset lähtisivät kokonaan päästä! Toki PELKKIIN hiuksiin en ihastuisi, mutta kyllä minun on vähän vaikea nähdä rumien hiusten ja ruman tyylin taakse, jos kyseessä on oikeasti rumahiuksinen ja -tyylinen tapaus. Siinä se kauneus voi jäädä sivuseikaksi, ja tiedän että tämä kuulostaa pinnalliselta ja ilkeältä.

Jos joku (ystävä tai puoliso) sattuisi olemaan esim. homovastainen, en tekisi siitä ongelmaa. Jos toisen ahdasmielisyys olisi minulle ongelma, sehän vain kertoisi omasta ahdasmielisyydestäni.

Minusta taas kaikkea ei tarvitsekaan sietää! Jos jonkun ajatusmaailmaa ei voi millään kestää, niin miksi eläisin sellaisen ihmisen kanssa..?

Toki esimerkiksi nyt vaikka tätä homovastaisuuttakin on hyvin erilaista!
On niitä, joiden mielestä homot voisi kaikki hakata hengiltä, ja sitten vaan niitä, joiden mielestä avioliittosysteemi pitää pitää naisen ja miehen välisenä, ja homous on Raamatussa mainittu synti.

Kummankaanlaisen kanssa en voisi elää, mutta mielestäni olisi tekopyhää sanoa, että minun tarvitsisikaan sietää tuota ensimmäistä tyyppiä! Toinen saa elää arvomaailmansa mukaisesti, koska se ei selvästi satuta (tai halua satuttaa) ketään. Ei silti olisi ahdasmielistä tai suvaitsematonta olla suvaitsematta tuota ensimmäistä tyyppiä!

[mävaan]

Luitko tarkkaan mitä sanoin? En siis meinannut, että kissan omistaminen olisi turn-off tai vaatisin ketään luopumaan kissasta! Enemmänkin niin päin, etten välttämättä edes lääkkeiden kanssa pärjäisi kissa-asunnossa.
Se on ihan eri asia kun se, että suoraan vaatisi ketään luopumaan lemmikistään! Mutta MINÄ todennäköisesti luopuisin lemmikistäni todennäköisesti vain siksi, että kumppani yrittäisi ensin elää sen kanssa, ja allergia sitten olisikin liian paha. Missään nimessä en katselisi sellaista, ettei ole edes halua yrittää sietää lemmikkiäni.
Vaikka minulla olisi 3-metrinen käärme, en siitä luopuisi kenenkään käärmefobian takia! Ja jos itse pelkäisin jonkun koiraa, en vaatisi että siitä on minun takiani luovuttava. !

Kyllä mä sun pointin ymmärsin.
Kommentoin siksi, että mun kotieläimeni vuoksi ensin minä jouduin syömään allergialääkkeitä ja sitten niitä söi puolisokin. Niin kauan kunnes lemmikistä aika jätti. Enää en ehkä lähtisi noin radikaaliin tilanteeseen, vaan ehkä olisi hyvä luopua kotieläimestä, jos allergiaa on. Olisin myös valmis luopumaan käärmeestä, jos puoliso sitä kovasti pelkäisi ja arvostaisin, jos hän ajattelisi minua samalla tavalla.

Ihastumisvaiheessa ulkonäkö vaan vaikuttaa paljon, sille ei voi mitään. Sitten kun on jo rakastunut paljon, niin ihan sama vaikka hiukset lähtisivät kokonaan päästä! Toki PELKKIIN hiuksiin en ihastuisi, mutta kyllä minun on vähän vaikea nähdä rumien hiusten ja ruman tyylin taakse, jos kyseessä on oikeasti rumahiuksinen ja -tyylinen tapaus. Siinä se kauneus voi jäädä sivuseikaksi, ja tiedän että tämä kuulostaa pinnalliselta ja ilkeältä.

Jokainen on pinnallinen oikeasti. Eri tavalla vain.
Tottakai on ymmärrettävää, että puolisoon ja sen tyyliin pitää ihastua, mutta sen pitää olla paljon syvempää kuin pelkkä tyyli, mihin ihastuu.

Pitkätukkaiset miehet tuppaavat vuosien saatossa kyllästymään pitkiin hiuksiinsa, kuka mistäkin syystä ja sitten joku kaunis aamu on vastassasi kalju mies. (Nähty ja koettu useammin kuin kerran.) Tästä syystä naamassa pitää olla paljon muutakin hyvää ulkonäköä, joka on tallella myös silloin kun tukkatyyli vaihtuu. Kyllä minäkin sillä tavalla pinnallinen olen. Tosin mun mielestä hyvännäköinen mies saattaa kuitenkin olla ihan eri näköinen kuin vaikka joku mainoksen mieskasvo.
Harvemmin naiset ihan kaljuksi leikkaa, vaikka moni tosiaan leikkaa poikatukan jossain vaiheessa ikääntymistään.

Jos joku (ystävä tai puoliso) sattuisi olemaan esim. homovastainen, en tekisi siitä ongelmaa. Jos toisen ahdasmielisyys olisi minulle ongelma, sehän vain kertoisi omasta ahdasmielisyydestäni.

Minusta taas kaikkea ei tarvitsekaan sietää! Jos jonkun ajatusmaailmaa ei voi millään kestää, niin miksi eläisin sellaisen ihmisen kanssa..?

Toki esimerkiksi nyt vaikka tätä homovastaisuuttakin on hyvin erilaista!
On niitä, joiden mielestä homot voisi kaikki hakata hengiltä, ja sitten vaan niitä, joiden mielestä avioliittosysteemi pitää pitää naisen ja miehen välisenä, ja homous on Raamatussa mainittu synti.

Kummankaanlaisen kanssa en voisi elää, mutta mielestäni olisi tekopyhää sanoa, että minun tarvitsisikaan sietää tuota ensimmäistä tyyppiä! Toinen saa elää arvomaailmansa mukaisesti, koska se ei selvästi satuta (tai halua satuttaa) ketään. Ei silti olisi ahdasmielistä tai suvaitsematonta olla suvaitsematta tuota ensimmäistä tyyppiä!

Ei tietenkään tarvitse elää sellaisen ihmisen kanssa, jonka ajatusmaailman kanssa ei voi elää.

Kuten sanoin, itse en voisi sietää fanaattisuutta, mihin ensimmäisen esimerkkisi sijoittaisin. En alkaisi suhteeseen ihmisen kanssa, joka meinaa hakata homot hengiltä. Enkä pitäisi mulle sopivana kaverinakaan. Kaikenlainen väkivaltaisuus on muutenkin turn off.

Sen sijaan, jos olisi vaikka työkaveri, varmasti yrittäisin tulla toimeen, mutta en antaisi sen ahdasmielisyyden häiritä, vaan yrittäisin elää sen asian kanssa (niin kuin parhaaksi näen). Eli vastata sen älyttömyyksiin omin näkemyksin, enkä millään tavalla esittäisi, että olisin samaa mieltä sen ajatusten kanssa. Muka avarakatseisena ihmisenä yrittäisin löytää sen ihmisen erilaisten ajatustensa takaa. Ehkä voisi jopa selvitä, miksi on rasisti. Sitä kautta asiaa on helpompi ymmärtää ja miettiä onko hänellä siihen oikeasti perusteita vai voisiko se imeä jopa avarakatseisempia ajatuksia, jos sen ulkokuoren alle pääsisi.
(sieltä altahan voi löytyä jopa homo, joka ei vain vielä pysty hyväksymään omaan suuntautumistaan ja esittää muuta - mistä sitä koskaan tietää)

Puolisoksi en mitään haastavaa ahdasmielisyyttä kaipaa.

Huomasin, että oli vain helppo heittää ajatus, että jos puoliso olisi homovastainen, ajattelematta asiaa niin syvällisesti. Tottahan moni valitsee puolisokseen kaltaisiaan.

Ahdasmielisyyttä voi vaan olla monenlaista, enkä ekana ajatellut pahimpia vaihtoehtoja.

[Benjamin]

Olisin myös valmis luopumaan käärmeestä, jos puoliso sitä kovasti pelkäisi ja arvostaisin, jos hän ajattelisi minua samalla tavalla.

Hmmm, tuossa on kyllä pointtinsa!
Jostain syystä minulla on nyt päässäni tilanne, jossa yhden ystäväni seurustelukumppani VAATI käärmeestä luopumista kun ei vaan tykännyt käärmeistä, ja sitten kun tämä ystäväni vähän mietti asiaa (suhdetta oli takana vaan pari kuukautta) niin tämä seurustelukumppani oli erittäin vihainen, miten käärme VOI mennä ihmisen edelle!

Toki jos minulla olisi käärme, ja siihen kumppani ihan vaan viattomasti sanoisi että pelkää sitä ihan hulluna, niin punnitsisin tilannetta, pitäisikö käärmeestä luopua. Ja tottakai toivoisin samaa kissan omistajalta, että miettisi, kannattaako minun syödä lääkkeitä 24/7 vai voisiko kissasta ehkä luopua.

Onhan tuo IHAN eri tilanne kun se, ettei edes yritä elää tilanteen kanssa ja pistää toisen automaattisesti päättämään kenet valitsee.

Jokainen on pinnallinen oikeasti. Eri tavalla vain.
Tottakai on ymmärrettävää, että puolisoon ja sen tyyliin pitää ihastua, mutta sen pitää olla paljon syvempää kuin pelkkä tyyli, mihin ihastuu.

Juu, tottakai! Monen hiukset tai tyyli nappaa, mutta ei se automaattisesti tarkoita että muu ulkonäkö nappaa.
Puhumattakaan siitä, että monen ulkonäkö nappaa, mutta se jää pelkäksi ulkoiseksi vetovoimaksi, kun persoonassa ei ole mitään, mikä kolahtaisi.

Oikeastihan ulkonäkö on vain pieni osa sitä, mihin ihastuu! Silti voi olla, että syystä tai toisesta ei vaan tunne vetoa ihan mukavaan ihmiseen, vaikka ulkonäkökään ei niin paha ole.
Ja joskus voi huomata, että joku on todella tyylitön, vaikka ei ruma olekaan. Silloin sen kauneuden näkeminen on erityisen haastavaa.

Siitäkin olen ihan samaa mieltä, ettei joku mainoskasvo ole suoraan mikään oma ihanne! Monesti täydellisyys pelottaakin.. ainakin minua!

Puolisoksi en mitään haastavaa ahdasmielisyyttä kaipaa.

Huomasin, että oli vain helppo heittää ajatus, että jos puoliso olisi homovastainen, ajattelematta asiaa niin syvällisesti. Tottahan moni valitsee puolisokseen kaltaisiaan.

Tämän olen kyllä omissakin suhteissa huomannut, miten helposti on edes jotain yhteistä! Kukaan kenen kanssa olen ollut, ei ole koskaan ollut homovastainen (ja yhden jopa tapasin vähemmistöille tarkoitetussa galleriassa, vaikka heterosuhde siitä tulikin!) ja rasistejakaan en ole vetänyt puoleeni.. Yksi tosin on ollut melko persuhenkinen maahanmuuttoarvoiltaan ja lievää rasistista heittoa kuulin joskus, mutta aika maltillisesti hänkin asiasta mainitsi.

Mitään väkivaltaista ihmistä en itsekään ottaisi, enkä ketään jolla joku aate menee ihan överiksi! Pientä ituhippiyttä ja kettutyttöyttä pidän ihan söpönä, mutta mitään turkistarhoihin murtautumista en pidä hyvänä juttuna! Järjen pitää kuitenkin olla päässä.

Kavereina minulla toki on enemmänkin maahanmuuttokriitikkoja ja tutuissani kaikenlaisia hellareita ja niitä, jotka puhuvat "älä alistu!" -kampanjan puolesta.
Kyllä nuo kaikki omat arvoni tietävät ja sietävätkin silti.

[Mour]

Kyseisistä vaihtoehdoista ei suoranaisesti mikään. Luulen, että kauimpana omasta miesihanteestani ajatusmaailmallisesti olisi sivari lävistyksillä. (Kuulostaa naurettavalta ahdasmielisyydeltä tm. Ei ole tarkoitus.)

Sen sijaan lisään omia, aivan ehdottoman kielteisiä seikkoja:

- Huumeiden käyttö.
- Eläinten vihaaminen (rääkkäämisen ja kaltoinkohtelun hyväksyminen jne.) Eikä tällaisen ihmisen kanssa voisi olla paljoa yhteistä, koska karvajalkoja tulee varmasti aina vipeltämään mun nurkissa.
- Niin tympeältä kuin jostain toisesta voi kuulostaakin, niin myös ulkomaalaistaustaisuus olisi ihan turn-off.

[Spencer]

Ei noin pienet jutut merkittävästi vaikuta.


Listan ulkopuolelta:

- Jos ei pidä itsestään yhtään huolta (rasvaiset hiukset, keltaiset hampaat jne), niin se on iso turn-off, eli sellainen perushuoliteltu olemus on tärkeää.

- Liiallinen jätkämäisyys, naisen pitää olla naisellinen.

- Huumorintajuttomuus, totisuus, liiallinen mustasukkaisuus, määräileväisyys, itsekeskeisyys, epärehellisyys. Siinä luotaantyöntäviä luonteenpiirteitä.

[Ancalagon]

Tältä listalta sanoisin vain ahdasmielisyys ja tupakan poltto, mutta ei mitenkään tiukasti.

Ahdasmielisyyden voisi varmaan laskea kuuluvan "yleiseen elämän asenteeseen". On ihmisiä joiden asenne kaikkeen tuntuu olevan hirveän negatiivinen, ei semmoinen kiinnosta. Ihmisellä pitää olla jotain tavoitteita elämässään, liittyi se sitten työhön, opintoihin tai harrastuksiin. Ahdasmielisyys erilaisia ihmisiä kohtaan (homot, tummaihoiset jne.) on turn-off, se poikkeaa minun arvomaailmastani. Tätä elämän asennetta on näin sanallisesta hankala määritellä, mutta minusta suhde toimii, jos asenteet on molemmilla samankaltaiset.

Tupakanpoltto on turn-off. Muistan pettymyksen, kun baarissa juttelin mukavan miehen kanssa ja sit se lähti tupakalle... no lopulta iskin miehen siitä huolimatta ja se osoittautui satunnaispolttajaksi (parin kaverin seurassa). Joo-o, en anna pusuja, jos suu haisee tupakalle. Ex nuuskasi, se on kyllä paljon ällöttävämpää.

Ulkonäöllisiä turn-offeja en osaa luetella. Esim. pitkät hiukset sopii joillekin, toisille ei ollenkaan. Lihaskimput ei kyllä sytytä millään. Ryhti ja itsevarmuus tuovat komeutta (ja kauneutta), lattiaa tuijotteleva körmy ei nappaa. Itsestään pitää pitää huolta.

[mävaan]

Jostain syystä minulla on nyt päässäni tilanne, jossa yhden ystäväni seurustelukumppani VAATI käärmeestä luopumista kun ei vaan tykännyt käärmeistä, ja sitten kun tämä ystäväni vähän mietti asiaa (suhdetta oli takana vaan pari kuukautta) niin tämä seurustelukumppani oli erittäin vihainen, miten käärme VOI mennä ihmisen edelle!

Luulisi, että tuossa vaiheessa kaverisi on lähinnä miettinyt, että onko suhde seurustelukumppaniin riittävän vakava. Olisi harmillista luopua omasta rakkaasta lemmikistään, jos sen jälkeen suhde kuitenkin loppuisi pian. (Seuraava kumppanihan voisi vaikka pitää samasta lemmikistä.)

En itsekään pitäisi siitä, että joku laittaisi pakolla valitsemaan. Mielestäni lemmikistä luopumisen puolison vuoksi tulisi olla täysin vapaaehtoista ja oma päätös.

Tietysti asiaa auttaa, jos puoliso ei suhtaudu asiaan ylimielisesti, vaan jopa harmittelisi, että tilanne vaikea, jos joku joutuu miettimään, että luopuuko lemmikistään puolison vuoksi. Eihän se tilanne ole silloin helppo ja yksinkertainen, jos molemmat ajattelevat toistensa parasta. (Eli allerginen tai pelkäävä toivoisi, että puoliso voisi pitää lemmikkinsä, eikä toinen joutuisi luopumaan siitä hänen takiaan.)

Oikeastihan ulkonäkö on vain pieni osa sitä, mihin ihastuu! Silti voi olla, että syystä tai toisesta ei vaan tunne vetoa ihan mukavaan ihmiseen, vaikka ulkonäkökään ei niin paha ole.

Nämä on näitä elämän mystisiä juttuja. Tätä on tutkittu myös tieteellisesti, eikä varmasti ole mitään kaiken kattavia selityksiä löydetty. Jossain dokumentissa sanottiin, että mies ihastuu naiseen helpommin, jos kuukautiskierto on silloin tietyssä oikeassa vaiheessa. Jollain logiikalla eläimetkin parinsa valitsevat ja meillä ihmisillä on varmasti samanlaisia tiedostamattomia seikkoja, joita ei edes tunnisteta, vaikka joku puolisossa kolahtaakin ja kovaa.

Ja joskus voi huomata, että joku on todella tyylitön, vaikka ei ruma olekaan. Silloin sen kauneuden näkeminen on erityisen haastavaa.

Tässä varmaan tulee esiin se, että kuitenkin usein jollain tavalla etsitään oman ajatusmaailman kaltaisia ihmisiä ja jonkun verran siitä kertoo myös tapa huolehtia itsestään ja se miten pukeutuu ja laittautuu muuten.

[JVDS]

Aika pahan pistit. Tätä on tullut toisinaan mietittyä, kun sellainen luonne vähän olen. Ei näistä vaihtoehdoista suoralta kädeltä aiheuttaisi tällaista reaktiota muu kuin ehkä ahdasmielisyys. Olen itse hyvin suvaitsevaista sorttia, mutta pidemmän päälle tämä alkaisi käymään rasittavaksi.

Tupakkaa en polta, joten edellyttäisin sitä myös toiselta osapuolelta, mutta tässä olisin valmis kompromissiin. Liian iso tatuointi tai lävistys haitallisessa paikassa ei myöskään olisi mikään ideaalitilanne. Jos sinne Onnelaan on pakko päästä joka ainoa viikonloppu vetämään lärvit, niin ei sekään herkkua tekisi välttämättä parisuhteelle.

EDIT: En voisi myöskään kuvitella eläväni kiihkouskovaisen kanssa, koska itse olen ateisti, vaikka kuulunkin kirkkoon.

Miksiköhän olen sinkku?

[Big Mother]

-Ahdasmielisyys.

-Kirkkoon kuuluminen. Vaikka ei uskoisi Jumalaankaan.

-Jos ihastuksen kohteella olisi lemmikkinä hiiriä tai rottia. Ei kai siinä muuten mitään, mutta kun en voi käydä kylässä tutuillanikaan, jos niillä on kyseisiä lemmikkejä.

[Benjamin]

-Kirkkoon kuuluminen. Vaikka ei uskoisi Jumalaankaan.

-Jos ihastuksen kohteella olisi lemmikkinä hiiriä tai rottia. Ei kai siinä muuten mitään, mutta kun en voi käydä kylässä tutuillanikaan, jos niillä on kyseisiä lemmikkejä.

Tuletko Big Mother treffeille mun luo? Keitän vaikka teet tai kahvit.

Jos pointti meni ohi, niin mulla on lemmikkirotta ja kuulun kirkkoon, vaikka en erityisen uskovainen olekaan.

Jos sinne Onnelaan on pakko päästä joka ainoa viikonloppu vetämään lärvit, niin ei sekään herkkua tekisi välttämättä parisuhteelle.

Aika kamalaa ylipäätään olisi olla sellaisen kanssa, joka kävisi nimenomaan kyseisessä baarissa usein.
No joo, käyn joskus itsekin, mutta vakkarikävijän kyllä tutustuttaisin muihin baareihin, jos haluaisi minun kanssani käydä usein ulkona!

[Big Mother]

Tuletko Big Mother treffeille mun luo? Keitän vaikka teet tai kahvit.

Jos pointti meni ohi, niin mulla on lemmikkirotta ja kuulun kirkkoon, vaikka en erityisen uskovainen olekaan.

Jätetään väliin. Mä pelkään yli kaiken rottia ja hiiriä. Kerran huusin niin kovaa kun näin hiiren, että se kuoli kauhusta.

Kaikista pahimpia on sellaset oikeet, isot rotat, sellaset kissan kokoiset. Hyi helvetti!