^ Se on totta! Foorumeille usein tulee nimenomaan jotain negatiivista jauhamaan, ja kun lukee kaikilta sitä negatiivista paskaa, niin siinähän se soppa on! Aika hyvin tosin ignooraan muiden paskat päivät netissä.
Se saattaa olla niinkin (ainakin omalla kohdallani) että foorumeille (ja nettiin yleensäkin) on niin helppo kirjoittaa avautumiset ja muut!
"Oikeassa elämässä" en itse ainakaan näytä negatiivisia tunteita muille kun perheenjäsenille ja joillekin tietyille ystäville. Muut sitten saakin ihmetellä sitä illuusiota, miten voin olla niin ylionnellinen ja energinen aina.
tuusannuuska kirjoitti:Itse olen viimein sen verran perusonnellinen nykyään kokoajan (vaikka toi ulkona vallitseva märkäpimeätyperä sää voisikin olla kivempi ja valkoisempi), että jossain vaiheessa itsesuojeluvaisto potkii päähän ja jätän negatiivisemmat ihmiset vellomaan omassa olossaan mielummin kuin kiusaan itseäni (paitsi jos ne on jonkinsortin kavereita jolloin potkin niitä mielummin päähän). Sen verran paljon duunia olen tehnyt tämän olotilan eteen, että en ihan pienestä lähde sitä uhraamaan.
Tähän ajatukseen samaistun kyllä hyvin!
En jotenkin jaksaa varsinkaan huonoimpina hetkinäni käyttää kaikkea energiaani jonkun ihmisen mielialan parantamiseen. Ennen jaksoin, vaikka olisi ollut itselläni kuinka kurja olo!
Yksi tuttuni on aika raskas persoona, kun häntä pitää joka kohdassa kuunnella, ja samat avautumiset tulee viikosta toiseen. Pyrin yleensä unohtamaan heti mitä kyseinen ihminen sanoo, enkä päästä liian lähelle, koska muuten se huono energia imaisee minutkin.
![Confused :?](./images/smilies/icon_confused.gif)