Ilta-Sanomien TV-liitteessä olleita juttuja
Ilta-Sanomat TV 39/2010 (30.9-6.10.2010), s. 8 kirjoitti:
>ajasta!
Viikon BB-vieras: Ksenia, 19
K: Mikä on suosikkisarjasi?
V: Ei ole sellaista, kun en jaksa koskaan seurata telkkaria.
K: Mikä on suosikkileffasi?
V: Titanic ja WALL•E. Titanic on niin koskettava, mielenkiintoinen ja kiehtova, koska se on tosi. WALL•E on paras näkemäni piirretty.
K: Kuka on suosikkinäyttelijäsi?
V: Ei ole sellaista, kun en jaksa perehtyä niihin.
K: Mitä katsot televisiosta?
V: Joskus satunnaisia mielenkiintoisia ohjelmia ja leffoja.
K: Mitä et koskaan katso?
V: Ostos-tv:tä.
Ilta-Sanomat TV 39/2010 (30.9-6.10.2010), s. 47 kirjoitti:
>hietala
Kadonnutta taikaa etsimässä
Kuten kaikki tiedämme, tosi-tv on perinyt saippuasarjojen paikan ohjelmatyyppinä, jota älykkään ihmisen ei kuulu katsoa. Liekö kansa sitten kovin tyhmää, mutta hyvin näyttää pyyhkivän kummallakin. Esimerkiksi MTV3:n viime viikon viidestä katsotuimmasta ohjelmasta neljä on saippuaa tai tosi-tv:tä – vain Kymmenen Uutiset onnistuu rikkomaan rintaman.
Toisaalta ohjelman määrittäminen juuri tosi-tv:ksi alkaa olla hankalaa, sillä se on käytännössä ”tartuttanut” lähes kaikki perinteiset lajityypit aina uutisia myöten. Harva taitaa pitää esimerkiksi supersuosittua Tanssii tähtien kanssa -formaattia tosi-tv:nä, ja siksi sitä ei myöskään leimata tirkistelyksi tai sosiaalipornoksi samaan tapaan kuin jotain Big Brotheria.
Myös Kadonneen jäljillä, Maikkarin toinen suosikkireality, kerää runsaasti paitsi katsojia myös positiivista palautetta. Kyseessä on alun perin hollantilainen formaatti, jossa jäljitetään suomalaisten ulkomaille kadonneita omaisia tai muita läheisiä. Ilmeisesti formaatin säännöt määräävät, että lopun tulee olla onnellinen, joten kadonnut tai ainakin tämän sukulaisia poikkeuksetta löydetäänkin. Ohjelma on siis sävyltään täysin erilainen kuin TV2:n Kadonneet,
jossa tehdään tuskaista surutyötä epätietoisina omaisen kohtalosta.
Olen määritellyt tosi-tv:n ohjelmatyypiksi, jossa todellisia ihmisiä saatetaan tilanteisiin, jotka taatusti synnyttävät aitoja ja suuria tunteita sekä osanottajissa että katsojissa.
Tästä näkökulmasta Kadonneen jäljillä on tosi-tv:tä hienoimmillaan! Jaksot on erittäin taitavasti rakennettu perinteisten draaman lakien mukaisesti mahdollisimman suuren tunnetehon saavuttamiseksi.
Tunnemyrsky huipennetaan hienosti kohtaukseen, jossa etsijä viimein kohtaa omaisensa kenties vuosikymmenien kaipauksen – ja silloin yli 700 000 suomalaista itkee yhtä aikaa! Kaiken kruunaa loistelias juontaja Jenni Pääskysaari, joka on sydämellä mukana, iloitsee ja itkee yhdessä osallistujien kanssa.
Olen kiinnostuneena seurannut Kadonneen jäljillä -sarjan kirvoittamia nettikeskusteluja. Positiivisen palautteen sekaan mahtuu kyynisiäkin kommentteja, joissa ihmetellään, miksi joku haluaa etsiä täysin tuntemattomia omaisiaan. Jotkut epäilevät ohjelmaa lavastetuksi ja tilanteita näytellyiksi. Miten omaiset muka löytyvät noin vain ilman ennakkotutkimuksia?
Todennäköisesti kadotetut jäljitetään ja onnellinen loppu varmistetaan ennalta, mutta mitä väliä sillä on?
Omaistaan etsivä päähenkilö ei taatusti tiedä taustatyöstä mitään, sillä muuten tosi-tv:n vaatima tunteiden aitous vaarantuisi. Kokonaisuus on tärkein: päähenkilön unelma toteutuu ja katsoja saa myötäelää suurissa tunteissa ja pakahduttavassa loppuratkaisussa.
Miksi Kadonneen jäljillä itkettää niin monia? Saippuasarjoissa lohduttaa fantasia siitä, että menneisyyskin on muutettavissa.
Kuolleeksi luultuja rakkaita herää henkiin, tuntemattomia sukulaisia ilmestyy elämään yhtäkkiä.
Kadonneen jäljillä -sarjassa käy samalla tavalla: päähenkilön ja kadonneiden omaisten henkilöhistoria kirjoitetaan uusiksi. Menneisyyden virheet korjataan ja elämä alkaa tavallan alusta.
Moni maksaisi tuosta mahdollisuudesta mitä tahansa! Siksi me itkemme.
VEIJO HIETALA
Ilta-Sanomat TV 39/2010 (30.9-6.10.2010), s. 53 kirjoitti:
>vastaa, virtanen!
Big Brother, kiinnostava ihmiskoe?
K: Seuraatko yleensä Big Brotheria? Miten BB:tä voisi tarkastella syvällisemmin kuin pelkästä tirkistelynhalusta? Isosisko.
V: En ole onnistunut näkemään yhtään jaksoa supersuositusta Big Brotherista. Otin yhteyttä jämsänkoskelaisiin hevospetsikavereihini muurari Mutiin ja eläköityneeseen hitsari Peltoseen, jotka molemmat seuraavat Big Brother -tosi-tv-ohjelmaa. Kunnioitan molempien edellä mainittujen henkilöiden ammattitaitoa ja yleissivistystä.
Muurari muti kertoi lopettaneensa katselun 12. jakson jälkeen, kun hänen suosikkikisaajansa heitettiin jutusta ulos.
Yleisarviona Muti sanoi, että siinä oli sama draaman kaarri kuin edellisenä vuonna: juttu alkoi kiinnostavana, kun osanottajiin tutustui, mutta sitten se meni lätryyksi koko homma. Rivien välistä ymmärsin, että Mutin suosikki oli heitetty ohjelmasta kotiin, ja Muti oli hävinnyt vedonlyönnissä korillisen olutta.
Peltonen oli vähemmän kriittinen. Hän sanoi, että hitaasti etenevien tapahtumien sitkeällä seuraamisella pystyy hankkimaan mielenkiintoista tietoa ihmisten käyttäytymisen muutoksista ääritilanteissa. On mukava tarkkailla erilaisten persoonien reagointia väsymykseen itsekontrollin löystyessä. Ajan myötä alkaa pilkistää esiin ihmisen todellinen minä.
JUKKA VIRTANEN
Ilta-Sanomat TV 40/2010 (7.10-13.10.2010), s. 8 kirjoitti:
>ajasta!
Viikon BB-vieras: Hannu, 24.
K: Mikä on suosikkisarjasi?
V: South Park. Siinä on hyvää huumoria, osuvia piikkejä julkisuuden hahmoihin ja hyvää yhteiskuntakritiikkiä.
K: Mikä on suosikkileffasi?
V: Pulp Fiction. Siinä on parasta roolisuoritukset ja dialogien hienous.
K: Kuka on suosikkinäyttelijäsi?
V: Johnny Depp on hauska ja persoonallinen ja tehnyt hyviä rooleja. Hän ja Tim Burton ovat kova parivaljakko.
K: Mitä katsot televisiosta?
V: Sitä mitä sattuu tulemaan, yleensä viihdeohjelmia.
K: Mitä et koskaan katso?
V: Tangomarkkinoita ja maratonkoosteita.
Ilta-Sanomat TV 41/2010 (14.10-20.10.2010), s. 7 kirjoitti:
>ajasta!
Viikon BB-vieras: Elisabet, 21.
K: Mikä on suosikkisarjasi?
V: Simpsonit, Californication ja Frendit. Ne vaan saavat ajatukset hetkeksi muualle ja niistä saa hyvän fiiliksen.
K: Mikä on suosikkileffasi?
V: Moonvalker on niin ihana leffa. Michael (Jackson) ja sen ääni … liikuttava.
K: Kuka on suosikkinäyttelijäsi?
V: Gerald Butler on ihanan näköinen mies ja hyvä näyttelijä. Hänellä on huiput silmät ja ihana aksentti.
K: Mitä katsot tv:stä?
V: Simpsoneita, Frendejä ja Californicationia aina, kun kerkeen. Ei ole mitään, mitö on pakko tuijottamalla tuijottaa.
K: Mitä et koskaan katso?
V: Lemmen viemää. Se on sairasta kakkaa. En pidä saksan kielestä.
Ilta-Sanomat TV 42/2010 (21.10-27.10.2010), s. 8 kirjoitti:
>ajasta!
Viikon BB-vieras: Petri, 25.
K: Mikä on suosikkisarjasi?
V: Salatut elämät, joka jaksossa tapahtuu jotain.
K: Mikä on suosikkileffasi?
V: Rocky-tuotannot ja Uuno Turhapurot. Uunoihin ei kyllästy ikinä, ja Rockysta saa kylmiä väreitä.
K: Kuka on suosikkinäyttelijäsi?
V: Vesa-Matti Loiri.
K: Mitä katsot televisiosta?
V: Jääkiekkoa ja salkkareita.
K: Mitä et koskaan katso?
V: Ostos-tv:tä.
Ilta-Sanomat TV 42/2010 (21.10-27.10.2010), s. 47 kirjoitti:
>hietala
Suurten elämysten metsästys
Vieläkö muistatte, mitä tapahtui viikko sitten? Silloin suuri mediadraama päättyi, kun 33 chileläistä kaivosmiestä nostettiin onnellisesti maan pinnalle yli puolen kilometrin syvyydestä. Nyt tuon tapahtuman muisto on nopeasti haalistumassa, eikä tapaus juuri näy enää uutisotsikoissa. Nykypäivän mediakulttuurissa haetaan suuria tunnepiikkejä, mutta tapahtuman ratkettua se unohdetaan yhtä nopeasti kuin mikä tahansa jännittävä elokuva.
Koko Chilen operaatio oli huipputeknologian voitto kahdessakin mielessä. Kun ensimmäiset uutiset onnettomuudesta saatiin elokuun alkupuolella, tuskin kukaan uskoi, että kaikki miehet voidaan pelastaa, vieläpä kohtalaisen hyvissä sielun ja ruumiin voimissa! Toisaalta myös nykyaikainen tv-tekniikka osoitti operaatiossa mahtinsa.
Maailmalla tapahtuu onnettomuuksia ja niistä pelastumisia harva se päivä, mutta ne kuitataan yleensä muutaman rivin jutuilla sanomalehdissä. Juuri television ansiosta Chilen ihmeestä tuli lopulta koko maailmaa liikuttanut draama. Tapahtuma oli kuin luotu televisiollistamista varten. Yleensähän suuret katastrofit – WTC-iskut, Thaimaan tsunami – ja niiden pelastustoimet ovat ennakoimattomia ja kaoottisia, joten niistä saatava tv-materiaalikin on melko sattumanvaraista.
Sitä vastoin Chilen operaatio rajoittui yhteen paikkaan ja suhteellisen pitkälle ajalle, joten kuvausryhmillä oli aikaa suunnitella rauhassa tv-toteutusta. Median kannalta todellinen voitto oli kaivokseen saatu nettikamerayhteys, jonka ansiosta tapahtuma muuttui kirjaimellisesti tosi-tv:ksi, kuten muiden muassa Timo T.A. Mikkonen on todennut. Luulenpa, että aika moni katselikin Chilen draamaa kuin Selviytyjiä tai Big Brotheria samankaltaisen perusasetelman takia.
Toinen mielenkiintoinen vertailukohta on ensimmäinen kuukävely, jonka kuvat elävät vahvasti nykykatsojien muistoissa. Eräs opiskelijani kiinnittikin osuvasti näiden tapahtumien kuvastojen samankaltaisuuteen.
Hämärä kaivos muistutti kovasti vuoden 1969 kuun maisemaa samanlaisissa nykivissä nettikamerakuvissa, ja Chilen lippukin liehui kuin tähtilippu kuussa konsanaan. Lisäksi pelastuskapseli muistutti avaruusrakettia kuljettaessaan ”kaivosnautteja” maan pinnalle. Katselemme mediakuvia aina aikaisempien kuvien kehyksissä.
Chilen operaatio kosketti katsojia varmasti sellaisenaankin. TV-toimittajat tekivät kuitenkin parhaansa luodakseen draamasta nykymedian vaatiman Suuren Elämyksen.
Katselin itse pääasiassa BBC Worldia, joka lähetti tapahtumaa suorana parisen vuorokautta.
BBC on perinteisesti tunnettu asiapitoisesta uutisoinnistaan, ja Ylekin on pitänyt esikuvanaan juuri brittiyhtiötä.
Nytpä BBC ei kuitenkaan tunteissa säästellyt: Toimittajat jaksoivat hehkuttaa omaisten tuntoja, väliin leikattiin inserttejä näiden aikaisemmista haastatteluista ja kapselin ilmaantuessa maan pinnalle dramatiikkaa korostettiin lähikuvilla vaimon ja lasten ilonkyyneleisistä kasvoista.
Suuri draama tarvitsee tietysti myös sankarin. Sellaiseksi valikoitui itseoikeutetusti Chilen presidentti Sebastian Pinera, joka sinnikkäästi oli johtanut pelastusoperaatiota.
Ja kuinka ollakaan, hän muistuttaa hätkähdyttävästi Gene Kellyä, 1950-luvun suurta filmitähteä...
VEIJO HIETALA
Ilta-Sanomat TV 43/2010 (28.10-3.11.2010), s. 10 kirjoitti:
>ajasta!
Viikon BB-vieras: Nino, 31.
K: Mikä on suosikkisarjasi?
V: BB se on ollut.
K: Mikä on suosikkielokuvasi?
V: Pretty woman. Julia Roberts on niin upea nainen.
K: Kuka on suosikkinäyttelijäsi?
V: Sandra Bullock on hauskaa katsottavaa.
K: Mitä katsot televisiosta?
V: Tosi-tv kiinnostaa.
K: Mitä et koskaan katso?
V: Salattuja elämiä.
Ilta-Sanomat TV 44/2010 (4.11-10.11.2010), s. 7 kirjoitti:
>ajasta!
Viikon BB-vieras: Niko, 27.
K: Mikä on suosikkisarjasi?
V: Simpsonit on hauskaa viihdettä.
K: Mikä on suosikkileffasi?
V: American History X. Se on todellakin opettavainen leffa kertoen muun muassa rasismista. The Hangoverissa henkilöille sattuu ja tapahtuu.
K: Kuka on suosikkinäyttelijäsi?
V: Nicholas Cage on karismaattinen. Samuel L. Jackson on asiallinen ja kunnon tylyttäjä.
K: Mitä katsot televisiosta?
V: Kaikkea, mitä sattuukin tulemaan sillä hetkellä.
K: Mitä et koskaan katso?
V: Formuloita ja yleisurheilua!
Niko Saarinen ja Aki Manninen ne yhteen soppii.