Aijaa, en ole ennen kuullutkaan koirien päikkäreistä Suomessa. En tiedä sitten, että onko niitä enemmän isommissa kaupungeissa, mutta ei sitten täällä korvessa.
Mutta juu, ihan hyvä kyllä, että on tuollaisia, osa lemmikeistä ja omistajista varmasti hyötyy.
Mutta onhan tuo Ruotsin laki kieltämättä kyllä hieman erikoinen. Kyllä alkaisi täälläkin hiukset harvenemaan, jos pitäisi työpäivinä miettiä, että kukahan koiria nyt tällä kertaa vahtisi.
Olipas muuten ihana aamulenkki noiden kanssa. Mentiin ihan rauhassa ja ajan kanssa, haisteltiin paikkoja pidemmän kaavan mukaan oikein urakalla, elettiin hetkessä ja nautittiin. Jotenkin sitä meinaa itsellä mennä välillä nuo lenkit jonkinlaiseksi suorittamiseksi, joka on vain pakko tehdä. Näin siis erityisesti työpäivinä, kun ajatukset on jo paljon pidemmällä päivässä. Tämä on oikeastaan hieman surullista, sillä aamulenkki koirien kanssa voisi myös olla ihana ja virkistävä alku jokaiselle päivälle, jos vain hetkeksi malttaisi keskittyä siihen lenkkiin. Ei se loppujen lopuksi edes ole niin vaikeaa, siis hetkessä eläminen. Ja koirien kanssa se nyt on usein vielä helpompaa, he kun todellakin elävät hetkessä. Heille koko elämä on tässä ja nyt.
Ja huvittavaa, että herrat vaan paineli lenkin jälkeen suorilla makkariin jatkamaan unia. Tyylin just silleen "liian aikaista, ei pysty." Saakeli sentään kun koko kämppä on täynnä unikekoja: kissat on hautautunut sänkyyn, koirat on hautautunut sänkyyn, jopa muija on hautautunut sänkyyn!