Iloisia asioita

[Wendla]

Mie tarvitsisin sellaisen aikuisten kolmipyörän. Oon vasta pari vuotta sitten saanut tietää, että sellaisia ylipäätään edes on. Ennen oon luullut, että pyöräily ei vaan tule koskaan olemaan mahdollista minulle. Ja nyt kun sain tietää, että on se sittenkin mahdollista, niin oon ihan täpinöissäni. Tai no oonhan mie toki ennenkin tiennyt sellaisista tavallisiin aikuisten pyöriin asennettavista apupyöristä, mutta sellaiset taitaa olla vähän liian suuri kolaus itsetunnolleni.

Ei oo tarkoitus kuulostaa törpöltä, mutta miksei normipyörällä ajo onnistu? Ei oo pakko kertoa jos et halua, rupes vaan kiinnostamaan.

Miulla on vähän haasteita kehonhallinnan ja tasapainon kanssa. Kaikki tasapainoa vaativat jutut on vähän haastavampia. Pyöräilyn lisäksi myös esim luistelu ja hiihto, tavaroiden kantaminen rappusissa, joskus ihan vaan rapuissa kävellessäkin voi meinata heittää. Eipä tää salaisuus ole, ihan hyvin voin kertoa. (:

[Risto]

Miulla on vähän haasteita kehonhallinnan ja tasapainon kanssa. Kaikki tasapainoa vaativat jutut on vähän haastavampia.

Kuulostaa ikävältä. Toivottavasti ei liika rajota elämistä. Tasapainokin kyllä semmonen asia mitä ei omalla kohdalla koskaan tarvinut pahemmin miettiä. Aika hyvin pysynyt tähän mennessä pystyssä. Ainakin selvinpäin ollessa.

--

Iloinen asia on se että olen vihdoin ja viimein saanut raivattua vaatehuoneen lattian. Muutin tossa reilu 3 vuotta sitten tähän nykyiseen kämppään ja sillon nakkasin kaiken turhan tavaran vaatekaappiin, niin ettei siellä näkynyt enää lattiaa. Nyt näkyy lattia ja mahdun jopa itse sinne sisälle seisomaan. Vieläkin on kyllä varaa viskoa tavaraa menemään, mutta onpahan nyt edes yksi askel otettu asian suhteen. Hirveesti himottais päästä eroon kaikesta turhasta tavarasta. Vanhetessa ruvennut arvostamaan kaikkea muuta kuin materiaa.

[Skygge]

Miulla on vähän haasteita kehonhallinnan ja tasapainon kanssa. Kaikki tasapainoa vaativat jutut on vähän haastavampia. Pyöräilyn lisäksi myös esim luistelu ja hiihto, tavaroiden kantaminen rappusissa, joskus ihan vaan rapuissa kävellessäkin voi meinata heittää. Eipä tää salaisuus ole, ihan hyvin voin kertoa. (:

Saako vielä udella, että onko sulla joku synnynnäinen vamma tai sairaus joka tuota aiheuttaa? Vai onko se vaan ns. ominaisuus? Ei toki ole pakko kertoa Itsellä meinaan on synnynnäinen vasemman puolen hemiplegia (ns. toispuolihalvaus), niin sen takia heräsi kysymys. Oon tästä kyllä mielestäni ennenkin maininnut. Vasen käsi ja jalka ei toimi kunnolla. Lihaksissa heikkoutta ja liikerajat vajaat. Vasemmalla ei onnistu sorminäppäryysjutut ja raskaiden esineiden/asioiden kanto hankalaa/mahdotonta. Jalka taas vaikuttaa kävelyyn siten, että kävely on hivenen ontuvaa ja en jaksa kävellä kovin pitkiä matkoja. Kipuja tulee pitkistä matkoista (yli 4 km) aika nopeasti. Vaikuttaa luonnollisesti aika paljon tasapainoon nämä ja itsekkään en osaa esim. luistella ja uida. Pyörällä ajo tosin sujuu ongelmitta.

Etenkin nuorena jannuna ärsytti, kun jotkut luulivat että olen jotenkin henkisesti vajaa tai kehitysvammainen, kun tästä asiasta kertoi ihmisille. Eipä tuo vamma älykkyyteen tai muutenkaan pääntoimintaan henkisellä/kykytasollamikälie vaikuta millään tavalla.

[Wendla]

Miulla on vähän haasteita kehonhallinnan ja tasapainon kanssa. Kaikki tasapainoa vaativat jutut on vähän haastavampia.

Kuulostaa ikävältä. Toivottavasti ei liika rajota elämistä.

Eipä tää onneks juuri elämääni vaikuta. Tosin lapsena/teiniäissä ehkä koin hieman kiusallisena, kun esim liikkatunneilla ei pahemmin tehnyt mieli kompuroida muiden edessä. Joidenkin mielestä se kun oli niin hauskaakin... Mutta nykyisin en pahemmin välitä, vaikka joku minun kompurointejani seurailee. Ja jos joku vielä kompuroinneilleni nauraa, niin itsestäänhän vain pellen tekee. Tosin hyväntahtoinen nauru onkin sitten asia erikseen, sitä harrastan itsekin usein itseäni kohtaan.

Saako vielä udella, että onko sulla joku synnynnäinen vamma tai sairaus joka tuota aiheuttaa? Vai onko se vaan ns. ominaisuus?

Onhan tuota kyllä lapsena tutkittu ja muistaakseni jonkin sortin tuloksiakin saatu, mutta mitään virallista diagnoosia ei ole lätkäisty. Itse oon miettinyt, että taustalla saattaisi olla ehkä ainakin jonkinlaista motorisen oppimisen vaikeutta, mutta enpä kyllä ole alan asiantuntija. Kunhan vain välillä tullut pohdiskeltua ja lueskeltua.

Mutta joo, pyöräillä en osaa tosiaan sitten yhtään. Tai no sen verran osaan, että osaan oikein lahjakkaasti sunnata pyörän viereiseen jättimäiseen nokkospuskaan. Silloin kyllä ketutti, nykyisin vain naurattaa.
Uimaan sen sijaan oon oppinut, joskin reippaasti ikäisiäni myöhemmin.

Ja tuo on kyllä niin ärsyttävää, kun jotkut ajattelee, että liikkumiseen liittyvä vamma tarkoittaisi automaattisesti sitä, että olisi myös jonkinlaista älyllistä kehitysvammaa. Ei, ei, ei.

Iloinen asia on se että olen vihdoin ja viimein saanut raivattua vaatehuoneen lattian. Muutin tossa reilu 3 vuotta sitten tähän nykyiseen kämppään ja sillon nakkasin kaiken turhan tavaran vaatekaappiin, niin ettei siellä näkynyt enää lattiaa.

Voin hyvin kuvitella tuon, että vaatehuoneessa ei oo joskus pystynyt edes seisomaan. Nakkailin nimittäin itsekin aikoinani vaan kaiken turhan roinan vaatehuoneeseen. Nykyisin ei ole vaatehuoneen lattioilla kamaa. Mutta se nyt vaan taitaa johtua vain siitä, että enää ei ole vaatehuonettakaan.

[Skygge]

Onhan tuota kyllä lapsena tutkittu ja muistaakseni jonkin sortin tuloksiakin saatu, mutta mitään virallista diagnoosia ei ole lätkäisty. Itse oon miettinyt, että taustalla saattaisi olla ehkä ainakin jonkinlaista motorisen oppimisen vaikeutta, mutta enpä kyllä ole alan asiantuntija. Kunhan vain välillä tullut pohdiskeltua ja lueskeltua.

Voihan se jotain sellaista olla. Toisaalta eipä sillä diagnoosilla välttämättä mitään tee, jos ei kauheasti rajoita elämää. Eri juttu sitten, jos diagnoosin avulla saisi jotain fysioterapiaa tms. avuksi. Pääasia on mun mielestä se, että itse tietää mikä homma on ja että pystyy elämään asian kanssa.

[Wendla]

Voihan se jotain sellaista olla. Toisaalta eipä sillä diagnoosilla välttämättä mitään tee, jos ei kauheasti rajoita elämää. Eri juttu sitten, jos diagnoosin avulla saisi jotain fysioterapiaa tms. avuksi. Pääasia on mun mielestä se, että itse tietää mikä homma on ja että pystyy elämään asian kanssa.

Jeps, näinpä se on. Ei sitä diagnoosia välttis tartte.

Lapsena kävin kyllä toimintaterapiassa. Ne oli kyllä kivoja käyntejä, tykkäsin. Ja kaikenlisäksi pääsin usein lähtemään koulusta etukäteen toimintaterapian vuoksi. Sainpa vielä itse vaikuttaa siihen, milloin toimintaterapia on. Ihan sattumalta vain ajankohdaksi päätyi usein juuri ne kaikkein ärsyttävimmät oppitunnit.

[Skygge]

Lapsena kävin kyllä toimintaterapiassa. Ne oli kyllä kivoja käyntejä, tykkäsin. Ja kaikenlisäksi pääsin usein lähtemään koulusta etukäteen toimintaterapian vuoksi. Sainpa vielä itse vaikuttaa siihen, milloin toimintaterapia on. Ihan sattumalta vain ajankohdaksi päätyi usein juuri ne kaikkein ärsyttävimmät oppitunnit.

Itsekin kävin lapsena toimintaterapiassa. Ala-asteikäisenä sitä oli. En oikein vieläkään näin 30-vuotiaana kyllä ymmärrä, että mikä sen kokonaisvaltainen tarkoitus oli. Tai no joo, se että tekisin myös vasurilla juttuja, ettei jäisi kehityksessä niin pahasti jälkeen. Ihan kivoja käyntejähän ne tosin oli. Lähinnä pelailtiin lautapelejä yms. Mutta lopullinen hyöty taisi olla aika minimaalista.

Fysioterapian olen kokenut tärkeimmäksi ja sitähän se kyllä onkin. Sen takia saan sitä vielä tänäkin päivänä. Kyllähän noi erilaiset liike- ja voimaharjoitteet on tärkeitä, ettei mene liian heikkoon kuntoon. Varsinkin, kun iän myötä on tullut selkävaivoja ja selkärangasta löytyi syksyisessä röntgenissä kulumaa useammassa eri kohdassa.

[Wendla]

Joo mieki kävin toimintaterapiassa ala-asteella. Lukioaikoina lueskelin viimeksi niitä lapsuudenaikaisia papereitani ja kieltämättä mietin vähän silloin, että mikähän on ollut oikein se toimintaterapian anti. Mutta nyt on tullut mieleen, että toimintaterapiassa oli kai minun kohdalla kyse myös jonkinlaisista vuorovaikutukseenkin liittyvästä kuntoutuksesta. Olin nimittäin todella arka ja ujo lapsi, en usein saanut edes sanottua mitään vähänkään tuntemattomammille. Että tietyllä tapaa se varmasti antoi jonkinlaista rohkeutta ja valmiuksia olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Lisäksi toimintatarepiassa käynti vaikutti myös harrastuksiini, kun minua ohjattiin erillaisiin kehonhallintaakin kehittäviin harrastuksiin, toisin sanottuna ratsastukseen ja rumpujen soittoon. Ja siitä olen kyllä tyytyväinen, että nuo harrastukset ovat olleet osa lapsuuttani. Antoivat silloin todella paljon.

Fysioterapiasta minulla ei henkilökohtaista kokemusta ole, mutta paljon olen kyllä kuullut ihmisten kertovan sen hyödyistä. Melkoisia voivat olla ymmärtääkseni sen vaikutukset.

Mutta tämän päivän ihaniin asioihin: Olen lomaillut vanhoilla kotikulmilla, täällä on ihanaa. Aamulenkillä oli ihana katsella, kun aurinko alkoi hitaasti nousta puiden takaa. Oli ihanan hiljaista. Kuului vain vanhan tutun mettäpuron lorina, sen puron äärellä olen aikoinani niin monet kerrat leikkinyt. Ja nyt iltalenkillä sai sitten ihailla kaikessa rauhassa tähtitaivasta. Kyllä tässä korpeilussa on puolensa.

[Mour]

Tällä viikolla vaan keskiviikko ja torstai töitä. Niin kauan kuin tässä työssä jumitan niin aion myös jatkaa tätä osittaista hoitovapaata, sikälimikäli sitä tietysti myönnetään. Aika huippua. Tällä alalla kun ei muutenkaan pääse rikastumaan, niin ei haittaa ansionmenetys suhteessa tähän vapaa-aikaan.

Täällä tuli niin hitosti lunta eilisen ja yön aikana, että pyöräily kuulostaa erittäin kaukaiselta. Naapurin pappa oli hyvää hyvyyttään tehnyt lumityöt mun auton ympäriltä ja oikein pahoitteli, ettei ehtinyt vielä päältä harjata lumia. Pitäisi kyllä jotenkin muistaa sitä, jos vaikka kahvipaketin veisi tms.

[Wendla]

Naapurin pappa oli hyvää hyvyyttään tehnyt lumityöt mun auton ympäriltä ja oikein pahoitteli, ettei ehtinyt vielä päältä harjata lumia. Pitäisi kyllä jotenkin muistaa sitä, jos vaikka kahvipaketin veisi tms.

Ompa ihana naapurin pappa

[Mingviini]

Ostin arvan ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2014 ja voitin tonnin! Olen ihan innosta soikeana ja päässä vilisee tuhlaussuunnitelmia

[Wendla]

Ostin arvan ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2014 ja voitin tonnin! Olen ihan innosta soikeana ja päässä vilisee tuhlaussuunnitelmia

Vautsi, onneksi olkoon! Saako udella, minkä tyyppisiä tuhlaussuunnitelmia on?

[Mingviini]

Vautsi, onneksi olkoon! Saako udella, minkä tyyppisiä tuhlaussuunnitelmia on?

Sellaisia, että enää ei kyllä tonni riitä!

Ei vaan, todennäköisesti laitan sen samaan paikkaan kuin muutkin "ylimääräiset" eli sijoitan. Nyt tuntuu olevan pörssissäkin alennusmyynnit käynnissä.

Muita suunnitelmia ovat olleet mm. unelmalaukun ostaminen, taulun teettäminen, soutuveneen hankkiminen, vaikka-ja-minkä ostaminen lapsille, uudet tabletit ja puhelimet minulle ja miehelle...

Sen päätin jo, että enää en arpoja osta. Nyt olen varmasti niin paljon voitolla, että tähän on hyvä lopettaa.

[Wendla]

Hyvältä kuulostaa suunnitelmat.

[Mour]

Ostin arvan ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2014 ja voitin tonnin! Olen ihan innosta soikeana ja päässä vilisee tuhlaussuunnitelmia

Vähänkö mahtavaa, onnea! Mulle suurin voitto arvasta on ollut 200e joskus.

[Marjo]

Ostin arvan ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2014 ja voitin tonnin! Olen ihan innosta soikeana ja päässä vilisee tuhlaussuunnitelmia

Onnea!
Mä en jaksa ostella arpoja, kun jos se arpa maksaa kympin niin voitan siitä max vitosen... Ei se hirveästi lämmitä.

[Wendla]

Nyt aamuyöstä tuli taas huomattua, miten ihana ja ihmeellinen puoliso minulla onkaan. Yöllä iskee ahdistuspiikki. Tuo rakas herää siihen, että olen hereillä. Kietoo kädet ympärille, silittelee ja paijailee. Pikkuhiljaa paineentunne rinnassa hälvenee ja hengityskin tasaantuu. Miten ihmeessä hän aina osaakaan olla siinä? Miten hän osaakaan aina silitellä ja puhua pahan olon pois? Se on ihan uskomatonta. Lopulta ahdistus vaihtuikin onnen ja kiitollisuuden kyyneliin. Siinäpä melkoinen tunneskaala yhdelle yölle.

[Mingviini]

Kiitos kaikille onnitteluista!

Niinhän siinä kävi, ettei se arvasta tullut tonni riittänyt alkuunkaan, kun tuhlaamisen makuun päästiin - tehtiin nimittäin eilen kaupat ikiomasta mökistä

Tietääpähän taas, ettei elämässä ole yhtään tylsyyttä luvassa!

[Wendla]

Niinhän siinä kävi, ettei se arvasta tullut tonni riittänyt alkuunkaan, kun tuhlaamisen makuun päästiin - tehtiin nimittäin eilen kaupat ikiomasta mökistä

OOoooh, vähän hienoa! Onnea tuoreille mökin omistajille. Millainen mökki kyseessä? Ihan mahtavaa. Mökkeily on yksi parhaista jutuista koskaan, mökki on maailman paras paikka. Mökillä pystyy hengittämään ihan eri tavalla. Mökille tullessaan kokee jotenkin välittömästi olevansa enemmän osa luontoa ja oikeastaan enemmän osa koko maailmaa. Jotenkin tuntuu, että tällaista sen elämän oikeasti kuuluukin olla. T. Mökkihöperö

Tämän päivän ihana asia on se, että töihin liittyen putosi juuri iso kivi sydämeltä. Olin vähän töpeksinyt ja kokenut siitä morkkista. Kerroin esimiehelle ja hän sanoi heti, että hänelle on aikoinaan käynyt vähän samankaltainen juttu. Eli ehkä en olekaan maailmankaikkeuden huonoin työnteijä, kun joku muukin voi tehdä samankaltaisin moan. Virhe se joka tapauksessa oli, sitä en kiellä, enkä kyllä haluakkaan kieltää. Mutta nyt on mahtavaa, kun sen virheen pääsee korjaamaan.

Oikeastaan voisin tässä samalla vaikka pitää kunnon ylistyspuheen esimiehestäni. Hän on oikeasti paras mahdollinen esimies, en parempaa osaa kuvitellakaan. Hänen ansiostaan olen saanut ihan mahtavan alun omalle pienelle uralleni. Olen saanut häneltä parhaan mahdollisen perehdytyksen työhöni. Ja hyvä perehdytys kun ei valitettavasti ole mikään itsestäänselvyys. Olen niin onnekas siitä, että kohdalleni sattui juuri tämä esimies ja juuri nyt, kun kokemattomana työntekijänä aloittelin ensimmäistä kertaa oman alani hommissa. Voi kun jokainen ensimmäistä kertaa työkentälle saapuva saisi yhtä mahtavan esimiehen!

[Risto]

Reilu 6 kilsan aamulenkki suoritettu. Jos jotain positiivista tässä koronaviruksessa, niin sai aika rauhassa käppäillä tuolla. Tosin eipä täällä aamulla muutenkaan kukaan liiku.

[Wendla]

Kappas, Risto-havainto!

Reilu 6 kilsan aamulenkki suoritettu. Jos jotain positiivista tässä koronaviruksessa, niin sai aika rauhassa käppäillä tuolla. Tosin eipä täällä aamulla muutenkaan kukaan liiku.

6 kilsaa aamulenkiksi on kyllä melkosen hyvä lenkki.

Itsehän olen istunut persiilläni koko aamun. Just keitin aamukahvin. Rauhallinen mökkiaamu.

Kohta vois lähteä tuonne ulos maailmaa ihmettelemään. Siellä on niin kaunistakin. Kaupunkiin en suostu tänään lähtemään. Kyllähän minua jopa Kuopion reissulle houkuteltiin, mutta iskin välittömästi jarrut pohjaan. Tänään on pakko ottaa vaan ihan rennosti.

[Marjo]

Mun tytär pääsi tänään inssistä läpi. Viimein. Mä olen opettanut sen itse opetusluvalla, aloitettiin 2018 loppuvuodesta ja viime kesänä tuo täytti 18v. Sillä ei vaan ole ollut missään vaiheessa mitään kiirettä hoitaa asioita eteenpäin, viime syksynä sai suoritettua riskikoulutuksen (teoriatunteja, liukkaalla ja pimeällä ajo), mutta sit oli kiireitä kouluhommien kanssa, niin vasta kun loppui lähiopetus ja alkoi lukuloma yo-kirjoituksiin, alkoi miettiä inssiin menoa.

Tosin se on kyllä tosi tunnollinen oppilas ja on lukio on työllistänyt sitä tosi paljon, kun tekee niin perusteellisesti kaiken. (En nyt ole katsonut lopullista keskiarvoa, mutta jossain 9,7 paikkeilla se viimeksi oli. Ei ole äitiinsä tullut, onneksi.) Niin en ole hirveästi viitsinyt sit ton ajokortin hankkimisen suhteen painostaakaan, kun ei meillä mikään kiire ole ollut. Tai ollaanhan me ajeltu kyllä tosi paljon, mutta ne kurssit ja kokeet on saaneet odottaa että sillä on ollut aikaa niihin.