Onnea.
![thumbup :tu](./images/smilies/thumbup.gif)
Onnittelut!
Tuollaiset kohteliaisuudet vai miksikä niitä kutsuisikaan, tuntuu kyllä hyvältä ja mieltä lämmittävältäWendla kirjoitti: ↑05 Marras 2020 19:07Tänään mieltä lämmitti työkaverin ihanan välitön ja jotenkin niin aito toteamus, että "ihana kun Wendla on noin pirteä jo heti aamusta!" Toteamus oikeastaan jopa hieman hämmensi, koska tajusin silloin itsekin, että miehän oon pirteä. Ja hyväntuulinen. Viime aikoina kun on tullut vellottua välillä aika pahassakin epätoivossa, niin ihana välillä havaita valonpilkahduksia. Jollain hassulla tapaa tuntuu kuin olisi saamassa itseään pikkuhiljaa takaisin.
Jeps, kyllähän positiivinen palaute aina mieltä lämmittää. Mutta erityisen paljon silloin, kun tulee niin välittömältä ja aidolta ihmiseltä. Joskus mietin, että ajatuksesta tuskin ehtii varmaan mennä sekuntiakaan, kun hän on jo ilmaissut ajatuksensa ääneen. Ja tätä tarkoitan siis hyvällä tavalla. Tulee sellainen tunne, että jos hän jotain sanoo, niin voi luottaa siihen, että todellakin tarkoittaa sitä.
Onnea ja ihanaa vuosipäivää.
Noi on tärkeitä hetkiä. Mauno Koivistoa lainatakseni, asioilla on tapana järjestyä.Wendla kirjoitti: ↑15 Marras 2020 18:35Onneksi välillä tulee näitä oivalluksia, jolloin tajuaa, että kyllä kaikesta selviää, ei ole mitään suurempaa hätää. Viimeaikoina on ollut vähän vaikeaa olla sinut itsensä ja elämänsä kanssa. Mutta kyllä se henki kuitenkin vielä kulkee. Ja tulee kulkemaan jatkossakin.
No elä. Kuluneen viikon jälkeen voisi melkeinpä itkeä ilosta pelkän perjantain vuoksi. No ehkä kotona sitten, ei välttis kahvitaukohuoneessa nyt.
Se on hyvä merkki selkeästi.
Positiivista palautetta on aina kiva saada. Ja varsinkin tuolleen viikon päätteeksi antaa varmaan mukavan boostin viikonloppuunkin.Wendla kirjoitti: ↑20 Marras 2020 18:57Tulipa töissä ihana soitto juuri oikeaan saumaan. Olin niin kyrpiintynyt ja tyännä koko työmailmaa, kun sitten puhelin soi ja sain tietää, että eräs juttu olikin onnistunut. Olin panostanut siihen aika paljon ja venyttänyt kärsivällisyyttäni aika pitkälle asian suhteen. Olin jo miettinyt, että olinko vain tuhlannut aikaani, että ei se taida kuitenkaan onnistua. Mutta kappas, se onnistuikin. Vielä kovempi yllätys se oli senkin takia, kun olin puhelimen soidessa ajatellut, että jumakeuta ihmiset jättäkää miut rauhaan, älkää nyt perjantai-iltapäivänäkin tunkeko lisää hommia. Väkisin sitten vastasin ja sitten pamahtikin täysin puskista tieto asian onnistumisesta. Antoi muuten ihan omanlaistaan puhtia loppupäivään. Ja ennen kaikkea se antoi uskoa siihen, että en oikeasti ole niin paska työntekijä, vaikka se pirullinen ääni pään sisällä välillä niin väittääkin.
Lisäksi lumestakin tulee hyvä mieli. On se niin kaunista.![]()
Jos tarkkoja ollaan, niin tässä kohtaa en oikeastaan saanut positiivista palautetta. Mutta enpä sitä oikeastaan olisi tässä kohtaa tarvinnutkaan. Tärkeintä tieto siitä, että asia oli hoitunut. Ja oikeastaan enpä itse edes suurinta työtä tässä kohtaa tehnyt, että oli ihan minun vuoroni antaa positiivinen palaute hälle, joka suurimman työn teki. Mutta sen verran omassa mielessäni annoin kyllä positiivista palautetta itsellenikin, että totesin toimineeni keskeisenä mahdollistajana sille, että kaikki meni hyvin. Ehkä hieman omakehua nyt, mutta välttämättä ei olisi ilman onnistunut. Mutta kyllähän sitä itselleen on opittava positiivistakin palautetta antamaan, ettei aina vaan ole syyttelemässä ja morkkaamassa.