Toi sylivauvailu on kyllä suloista. Meidänkin toinen koirista tykkää välillä tulla syliin hengailemaan.Skygge kirjoitti: ↑29 Loka 2020 16:20Jännä juttu. Mitä isommaks Taavi on kasvanut, sitä enemmän siitä on tullut kunnon sylivauva. Viime viikkoina se on alkanut tekeen sitä, että tulee sohvalla puolittain syliin makoilemaan. Ihan pikkupentuna se kyllä tykkäs paljon istua sylissä ja nukkua mahan päällä, jos jompikumpi meistä sattui sohvalla olemaan. Nyt toi sylivauva vaihe on tulossa takas.
Onhan se nyt melkoinen kriisi, jos ruoka on tunnin myöhässä. Siinähän uhkaa jo nälkäkuolema.Marjo kirjoitti: ↑30 Loka 2020 08:33Meidän kissoista varsinkin Taunolla on nyt kuuppa ihan jumissa, kun ollaan kohta viikon ajan annettu kaikki ruoat tunnin myöhässä. Tulee kiehnäämään kaikkien koskaan ruokaa tarjonneiden jalkoihin silleen, että ettekö te nyt tajua että täällä voisi jollain olla nälkä.
Meillä varsinkin tämä energisempi koirista on viikon ajan alkanut vikisemään aina klo 17 aikaan, kun normaali ruoka- ja lenkkiaika on klo 18. Voi elämä sen vikinen ja säheltämisen kanssa, herra on ihan niin innoissaan, että tärisee. Ei sen toinen nimi suotta ole Into. Tänään tosin ensimmäisen kerran alkoi vikistä klo 18 aikoihin.
Tämän energisemmän koiran kanssa on ollut viimeaikoina vähän haasteita. On nimittäin hiukan epävarma kaveri ja joutunut viimeaikoina aika useiden isojen muutosten eteen. Ensinnäkin palattiin puolen vuoden maalaiselämän jälkeen takaisin kaupunkiin. Muutettiin aika pian uuteen kaupunkiin, jossa ihan uudet alueet, uudet hajut ja reippaasti aiempaa enemmän vieraita koiria. Samaan aikaan minun työnkuvassa tapahtui aika radikaaleja muutoksia, joiden myötä stressitasoni nousivat merkittävästi. Koiraraukka varmasti aisti myös sen minun jatkuvan kireyden. Lopputuloksena sitten kehittyi aika paha rämmiräyhäys aina toisten koirien kohdalla. Ja koska olin itse vielä niin uuvuksissa ja loppuunpalanut, että jokaikinen päivä piti taistella itsensä kanssa saadakseen edes välttämättömät hommat hoidettua, niin en sitten jaksanut panostaa toiseen niin palon kuin olisi pitänyt. Ja tilanne vain paheni.
Nyt kun oon saanut vähän levättyä, niin oon myös saanut viimepäivinä herran kierrosluvut vähän laskemaan toisia koiria kohdattaessa. Varsinaista remmirähjäystä ei ole enää ollut, mutta kyllähän noita kierroksia silti vielä löytyy. Tuossa äskettäin oli kuitenkin aika jännä hetki lenkillä. Nimittäin iso vapaana liikkuva koira alkoi tulla kohti. Koira ei vaikuttanut uhkaavalta, joten en varsinaisesti pelännyt siinä tilanteessa. Mutta se vain huoletti, että jos tämän oman epävarman koiran kierrosluvut pamahtaa taas tässä tilanteessa takaisin taivaisiinn. Mutta huoli osottautui turhaksi, ei mennyt herra ylikierroksille. Miten mahtava fiilis siitä tulikaan, että kaikki meni niin hyvin. Isot koirat kun varsinkin ovat tämän meidän herramme mielestä erittäin epäilyttäviä.