Ruokaketju
Re: Ruokaketju
Kotipizzassa oli jossain vaiheessa tosi hyvä lohipizza. Vähän harmitti kun kesällä mentiin pitkästä aikaa Kotipizzaan juuri sen lohen takia, eikä se sitten perusvalikoimaan kuulukaan. Ne kotzonet olis ihan ok, mutta kun ei jaksa koskaan syödä kaikkea kerralla, ja sitten niitä ei viitsi kovin pitkään säilöä, niin tarvis melkein ostaa jonkun kanssa puoliksi sellainen.
Re: Ruokaketju
Kotipizzasta tilataan harvemmin kun vaimo ei niistä oikein välitä. Mutta silloin kun tilataan niin Texas Monster tai vähän pienempään nälkään burgerpizza. Viimeksi tosin vaimokin otti monsterin ja tykästyi siihen.
Lähistöltä löytyy 3 kotipizza-ravintolaa, joten on valinnanvaraa mistä yleensä tulee tilattua.
Tänään on lauantai eli pihvipäivä ja punaviiniä.
Lähistöltä löytyy 3 kotipizza-ravintolaa, joten on valinnanvaraa mistä yleensä tulee tilattua.
Tänään on lauantai eli pihvipäivä ja punaviiniä.
Re: Ruokaketju
Sushia. Isommassa kaupungissa asumisessa on kyllä se ihana asia, että kotiin voi tilata ties mitä herkkuruokaa. Foodoraa selatessani hämmennyin siitä, että jopa Hesen ruokaa on tilattavissa kotiin. En tiennyt, että se voi olla edes mahdollista.
Re: Ruokaketju
Sushi on hyvää. Tarvii sanoa, että sen syönti on lisääntynyt tosi paljon nyt, kun kolmessa meidän neljästä vakiruokakaupasta on sushi-piste, jossa ne vääntää itse ne sushit. Kelpaa hyvin, kun ei tälleen korona-aikaan viitsi mihinkään ravintolaan mennä.
Re: Ruokaketju
Nää on kyllä ollut kiva lisä. En tiedä onko näiden sushi-tiskien lisääntyminen johtunut koronasta vai ovatko kaupat vain huomanneet, että nää kannattaa. Meillä on lähellä tossa Citymarket Easton ja sieltä on tullut usein haettua tiskiltä sushia ja salaattia oman maun mukaan. Viime keväänä toi lähi S-market remontoitiin ja sinnekkin on tullut sushi-tiski. Näin sushin ystävänä noi on kyllä kiva lisä, et sitä saa useammasta paikasta. Toki ravintola on aina ravintola, mutta kuten Marjo sanoit, niin eipä niissä nykyään viitsi sattuneesta syystä käydä.
Re: Ruokaketju
Me mietittiin myös tuota, että miksi ovat mahtaneet lisääntyä. Toisaalta meillä kyllä itselläkin on kaupan valintaan vaikuttanut se, saako sieltä sushia vai ei, niin tuskin me ainoita ollaan... Täällä ainakin ne sushit liikuu siihen tahtiin, että eiköhän niistä ne investoidut rahat takaisin saa.Skygge kirjoitti: ↑23 Marras 2020 15:10Nää on kyllä ollut kiva lisä. En tiedä onko näiden sushi-tiskien lisääntyminen johtunut koronasta vai ovatko kaupat vain huomanneet, että nää kannattaa. Meillä on lähellä tossa Citymarket Easton ja sieltä on tullut usein haettua tiskiltä sushia ja salaattia oman maun mukaan. Viime keväänä toi lähi S-market remontoitiin ja sinnekkin on tullut sushi-tiski. Näin sushin ystävänä noi on kyllä kiva lisä, et sitä saa useammasta paikasta. Toki ravintola on aina ravintola, mutta kuten Marjo sanoit, niin eipä niissä nykyään viitsi sattuneesta syystä käydä.
- Kierrekaneli
- Tuotannon kätyri
- Viestit: 572
- Liittynyt: 15 Syys 2020 20:13
Re: Ruokaketju
Sushi on tällä hetkellä niin suurta trendiherkkua, että siihen sijoittaminen kannattaa.
Itse en noista markettisusheista tykkää, on tullut testattua s-markettia, citymarkettia ja k-supermarkettia ja ei vaan ei. En kyllä pidä myöskään thaimaalaisten tai kiinalaisten ravintoloiden susheista, niissä on usein väärää riisiä.
Sen sijaan Helsingissä Tokyo55 on ollut ihan kelvollinen. Muutoin mun lempisushipaikka on jo lopetettu ja se on sääli.
Kunnollisesta sushista saa myös maksaa ihan huolella, mutta kyllähän sen sitten maussa huomaa.
Marketti- ja kiinalaisravintolat menee jos on ihan hirveä akuuttivaje ja vain se pitää täyttää. Muutama sushibuffet on ihan ok tähän tarkoitukseen myös.
Itse en noista markettisusheista tykkää, on tullut testattua s-markettia, citymarkettia ja k-supermarkettia ja ei vaan ei. En kyllä pidä myöskään thaimaalaisten tai kiinalaisten ravintoloiden susheista, niissä on usein väärää riisiä.
Sen sijaan Helsingissä Tokyo55 on ollut ihan kelvollinen. Muutoin mun lempisushipaikka on jo lopetettu ja se on sääli.
Kunnollisesta sushista saa myös maksaa ihan huolella, mutta kyllähän sen sitten maussa huomaa.
Marketti- ja kiinalaisravintolat menee jos on ihan hirveä akuuttivaje ja vain se pitää täyttää. Muutama sushibuffet on ihan ok tähän tarkoitukseen myös.
Re: Ruokaketju
Vertaan tuota markettisushia niihin muihin ruokiin, joita sieltä marketista saa. Jos ravintolaruokaan vertaa, niin ei siellä muutkaan valmiit ruoat yleensä samalle tasolle pääse... Se on hyvä vaihtoehto, jos haluaa syödä jotain nopeaa ja helppoa, eikä halua mitään kovin raskasta.
Tosin en ole muutenkaan mikään ruokahifistelijä(kään). Tykkään kyllä laadukkaista ravintoloista, mutta kelpaa mulle muutkin paikat, kunhan hygienia-asiat on kunnossa.
Tosin en ole muutenkaan mikään ruokahifistelijä(kään). Tykkään kyllä laadukkaista ravintoloista, mutta kelpaa mulle muutkin paikat, kunhan hygienia-asiat on kunnossa.
- Kierrekaneli
- Tuotannon kätyri
- Viestit: 572
- Liittynyt: 15 Syys 2020 20:13
Re: Ruokaketju
En pidä itseäni minään hifistelijänä, mutta sushin kohdalla huomaan että mun makuun siinä on usein jotain pielessä. Sushi on niin herkkä tuote, että väärällä riisillä siitä tulee inhottavaa syödä. Toki noissa marketeissa sitä on harvemmin, mutta sitten siellä on joku muu pielessä tyyliin liikaa riisiviiniä riisissä ja kaikki maistuu sitten siltä.
Kaipa sitä voi verrata siihen, että jos on saanut käsintehtyä pastaa kunnolla haudutetulla kastikkeella ei ole sama syödä knorrin "lisää vain vesi"-kuppipastaa. Nehän on eri tuote, vaikka voi kulkea samalla pastan nimikkeellä.
Sushi on oikeastaan ainoa ruoka missä olen huomannut ettei se marketista saatava tuote ole minun makuun. En sano että se on huonoa, enkä arvota siitä pitäviä, itselle se vain ei sovi suuhun.
Kaipa sitä voi verrata siihen, että jos on saanut käsintehtyä pastaa kunnolla haudutetulla kastikkeella ei ole sama syödä knorrin "lisää vain vesi"-kuppipastaa. Nehän on eri tuote, vaikka voi kulkea samalla pastan nimikkeellä.
Sushi on oikeastaan ainoa ruoka missä olen huomannut ettei se marketista saatava tuote ole minun makuun. En sano että se on huonoa, enkä arvota siitä pitäviä, itselle se vain ei sovi suuhun.
Re: Ruokaketju
Joo, ei sellaista kannata syödä, mistä ei tykkää. (: En tuota toista kappaletta tarkoittanut mitenkään henkilökohtaisesti sinulle, tuli vaan siihen loppukaneetiksi...
Mulle kelpaa ne Knorrin kuppipastatkin lounaaksi, se carbonara varsinkin. Nyt etätöitä tehdessä kesken työpäivän syöty ruoka on yleensä vain polttoainetta, jolla jaksaa loppupäivän, mutta kyllä mulla silti on ikävä meidän työpaikkaruokalaa, jossa on tosi hyvät ja monipuoliset ruoat. Ruoka siellä on sen verran hyvää, että ei yleensä tule sellaista buffetpöytää vastaan, missä olisi yhtä monipuolinen tarjoilu sekä salaatti- että lämminruokalinjoilla.
Mulle kelpaa ne Knorrin kuppipastatkin lounaaksi, se carbonara varsinkin. Nyt etätöitä tehdessä kesken työpäivän syöty ruoka on yleensä vain polttoainetta, jolla jaksaa loppupäivän, mutta kyllä mulla silti on ikävä meidän työpaikkaruokalaa, jossa on tosi hyvät ja monipuoliset ruoat. Ruoka siellä on sen verran hyvää, että ei yleensä tule sellaista buffetpöytää vastaan, missä olisi yhtä monipuolinen tarjoilu sekä salaatti- että lämminruokalinjoilla.
- Kierrekaneli
- Tuotannon kätyri
- Viestit: 572
- Liittynyt: 15 Syys 2020 20:13
Re: Ruokaketju
Kuppipastat on ihan parhaita just semmosessa "oho, unohdin syödä ja 10 minuutin päästä pitää lähteä"-hetkiin. Tai reissulla metsässä - kevyitä kantaa, roska menee pieneen tilaan ja ei tartte erillistä astiaa valmistamiseen.
Mä kaipaan oikeastaan eniten sitä vapautta valita lounaiden paikkoja tai ruokaa ylipäätään.
Kaipaan ihan sitä että mentiin johonkin vaan pois kotoa syömään jotain.
Nyt alkaa olla kotiinkuljetukset koettu, omat vaihtoehdot on hirveän tylsiä ja kokkaaminen ottaa vaan päähän.
Meillä oli opiskeluaikana yks parhaita lounaspaikkoja mitä on tullut eteen. Siellä sai salaattiannoksenkin niin suurena että sen syöminen kesti yliaikaa. Naureskeltiin tuolloin vitsillä niitä pään kokoisiksi annoksiksi.
Tästä on toki kohta 15 vuotta aikaa kun siellä pyörittiin, mutta eipä ole työpaikkaruokaloissa ollut vastaavaa paikkaa.
Siellä oli valmiina ainoastaan nuo salaattiannokset, muutoin otettiin itse. Salaateissa parasta oli tuoreus. Ei mitään nahistuneita, monta päivää muovissa seisseitä systeemeitä, vaan tuoreet ainekset. Hedelmät ei ollut koskaan purkista, vaan oikeita hedelmiä. Maistoin tuolloin ensimmäistä kertaa tuoretta mangoa. Paikka teki myös omat leivät ja salaattikastikkeet.
Ilmeisesti se oli kuitenkin kohtuuhinnakas, mutta mitäs me opiskelijat kun koulu maksoi ruuat.
Mä kaipaan oikeastaan eniten sitä vapautta valita lounaiden paikkoja tai ruokaa ylipäätään.
Kaipaan ihan sitä että mentiin johonkin vaan pois kotoa syömään jotain.
Nyt alkaa olla kotiinkuljetukset koettu, omat vaihtoehdot on hirveän tylsiä ja kokkaaminen ottaa vaan päähän.
Meillä oli opiskeluaikana yks parhaita lounaspaikkoja mitä on tullut eteen. Siellä sai salaattiannoksenkin niin suurena että sen syöminen kesti yliaikaa. Naureskeltiin tuolloin vitsillä niitä pään kokoisiksi annoksiksi.
Tästä on toki kohta 15 vuotta aikaa kun siellä pyörittiin, mutta eipä ole työpaikkaruokaloissa ollut vastaavaa paikkaa.
Siellä oli valmiina ainoastaan nuo salaattiannokset, muutoin otettiin itse. Salaateissa parasta oli tuoreus. Ei mitään nahistuneita, monta päivää muovissa seisseitä systeemeitä, vaan tuoreet ainekset. Hedelmät ei ollut koskaan purkista, vaan oikeita hedelmiä. Maistoin tuolloin ensimmäistä kertaa tuoretta mangoa. Paikka teki myös omat leivät ja salaattikastikkeet.
Ilmeisesti se oli kuitenkin kohtuuhinnakas, mutta mitäs me opiskelijat kun koulu maksoi ruuat.
Re: Ruokaketju
Puoliso tekee tänään okonomiyakia.
Re: Ruokaketju
Me tehtiin tänään lehtikaalipastaa. Tuli pirun hyvää. Ainesosina mm. lehtikaali ja auringonkukan siemen. Pirun hyvä kasvisruoka. Tätä tehdään toistekkin.
- Kierrekaneli
- Tuotannon kätyri
- Viestit: 572
- Liittynyt: 15 Syys 2020 20:13
Re: Ruokaketju
Tässä, ole hyvä:
100g saksanpähkinöitä tai auringonkukansiemeniä (me käytettiin jälkimmäisiä)
2 dl kasvimaitoa (me käytettiin kaurakermaa)
250g lehtikaalia
2 valkosipulinkynttä (me käytettiin valkosipulitahnaa noin 2 teelusikallista.)
1 dl voimakkaanmakuista juustoraastetta (me käytettiin Valion Juustomestari cheddaria ja laitettiin koko pussi, 150g)
suolaa ja mustapippuria
4 annosta pastaa (me käytettiin Pennepastaa)
Toimi näin:
- Paahda saksanpähkinöitä/auringonkukansiemeniä kuivalla paistinpannulla, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä.
- Sekoita pähkinät/siemenet ja kasvimaito kastikkeeksi tehosekoittimessa. Kastikkeeseen ei saa jäädä sattumia, joten käytä konetta riittävän kauan.
- Poista lehtikaalista paksu ruoti ja leikkaa lehdet suikaleiksi (me revittiin.)
- Kuori valkosipulinkynnet ja ja silppua ne hienoksi.
- Kuullota lehtikaalisuikaleita ja valkosipulisilppua öljyssä paistinpannulla keskilämmöllä pari minuuttia.
- Keitä pasta.
- Kaada pähkinä-/siemenkastike lehtikaaliseoksen joukkoon ja anna hautua hiljalleen miedolla lämmöllä. Jos kastikkeesta tulee kovin sakeaa, laimenna sitä tilkalla vettä (me laitettiin vettä.)
- Sekoita kastikkeeseen juustoraaste. Mausta suolalla ja pippurilla.
- Syö pastan kanssa.
Perus sauvasekoitin riittää siihen, että siemenet saa silpuksi. Tehosekoitin on varmaan parempi, mutta työläämpi tiskata. Sulkeissa vähän vinkkiä siitä, miten me tehtiin ja saatiin loistava lopputulos. Helppo ja suhteellisen nopea ruoka.
Re: Ruokaketju
Kyllä hyvästä ruoasta voi todella tulla hyvä mieli, monellakin tapaa.
Puoliso on kauan aikaa yrittänyt tehdä ruokaa, joka olisi miusta tulista. Ei vain ole juuri onnistunut siinä. Tänään sitten onnistui viimeinkin tekemään nuudelikeittoa, joka miunkin mittapuulla tulista. Innostui niin kovin saavutuksestaan, joskin ilo oli hänen osaltaan aika lyhyt, sillä hänen tulisuutensa kesto luokkaa nolla. Miulla sen sijaan oli hyvin hauskaa seuraillessani hänen ilmeitään ja eleitään ruokailun ajan. Räkätin oikein tunteella. Siitä kiitokseksi sain vain kirouksia niskaani ja käskyn hakea pakkasesta heti jäätelöä, jotta voi siirtyä suoraan siihen.
Hain jäätelön ja onnistuin hetken aikaa pidättelemään nauruani. Puoliso nappaa jäätelön salamana, mutta aika pian naamalle vääntyy sellainen grumpy cat -ilme ja toteaa, että ei maista jätskiä. En voi itelleni mitään, uusi repeäminen. Puoliso kiroaa miut suurin piirtein alimpaan helvettiin.
Siinä sitten taas räkätän piemmän tovin. Ehdin juuri ja juuri saada itseni kasaan ja hengityksen taas kulkemaan, kun useiden minuuttien mussutuksen jälkeen puoliso puolison ilme kirjastuu ja hän toteaa iloisena, että hei, hän maistaa jäätelön! Noniin, aika siis uudelle repeämiselle. Eihän siinä makuaistin palautumisessa mennytkään kuin vain pieni ikuisuus.
Ah, elämän pieniä iloja. Kuinka joillain voikaan olla niin pieni tuo tulisen ruoan kestokyky? No ainakin miulla on ollut todella hauskaa.
Puoliso on kauan aikaa yrittänyt tehdä ruokaa, joka olisi miusta tulista. Ei vain ole juuri onnistunut siinä. Tänään sitten onnistui viimeinkin tekemään nuudelikeittoa, joka miunkin mittapuulla tulista. Innostui niin kovin saavutuksestaan, joskin ilo oli hänen osaltaan aika lyhyt, sillä hänen tulisuutensa kesto luokkaa nolla. Miulla sen sijaan oli hyvin hauskaa seuraillessani hänen ilmeitään ja eleitään ruokailun ajan. Räkätin oikein tunteella. Siitä kiitokseksi sain vain kirouksia niskaani ja käskyn hakea pakkasesta heti jäätelöä, jotta voi siirtyä suoraan siihen.
Hain jäätelön ja onnistuin hetken aikaa pidättelemään nauruani. Puoliso nappaa jäätelön salamana, mutta aika pian naamalle vääntyy sellainen grumpy cat -ilme ja toteaa, että ei maista jätskiä. En voi itelleni mitään, uusi repeäminen. Puoliso kiroaa miut suurin piirtein alimpaan helvettiin.
Siinä sitten taas räkätän piemmän tovin. Ehdin juuri ja juuri saada itseni kasaan ja hengityksen taas kulkemaan, kun useiden minuuttien mussutuksen jälkeen puoliso puolison ilme kirjastuu ja hän toteaa iloisena, että hei, hän maistaa jäätelön! Noniin, aika siis uudelle repeämiselle. Eihän siinä makuaistin palautumisessa mennytkään kuin vain pieni ikuisuus.
Ah, elämän pieniä iloja. Kuinka joillain voikaan olla niin pieni tuo tulisen ruoan kestokyky? No ainakin miulla on ollut todella hauskaa.
Re: Ruokaketju
Ihmettelen miksi sitä tulista ruokaa ylipäättän on tarjolla, Findus meni lisäämään klasikkopakasteruokaansa - juahelihapihvit kermakastikkeella- chiliä ja jää vastedes itseltäni ostamatta. Mielestäni chili ei tuo ateriaan mitään nautinnollista lisäarvoa.
Re: Ruokaketju
Eiku chilihän on juurikin erittäin jees. No joo, makuasioitahan nämä kyllä on.
Puoliso onnistui tekemään karjalanpaistia hirvenlihasta mukavalla pienellä tulisella vivahteella. Ihan kivaa vaihtelua muuten aika perinteiseen makumaailmaan. Yleensä en pahemmin noin perinteisistä ruoista välitä, mutta tuo oli kyllä hyvää.
Ruoanlaiton yhteydessä sain itse vain yhden tehtävän. Se oli perunoiden keittäminen. No eihän se tietenkään mennyt ihan putkeen. Aina sama juttu. Keskityn johonkin muuhun liian intensiivisesti, sitte yllättäen taas havahdun siihen rätinään, mikä kuuluu kun perunat paistuvat kattilassa, josta vesi on haihtunut. Pakko myöntää, että eipä noista ruoanlaittotaidoistani suotta naljaila.
Hmmm... Perinneruoista ja perunasta tuli mieleen lapsuudenaikainen ongelmani. Isä oli nimittäin meillä pääsääntöinen kokki. Valitettavasti hän vain rakastaa perinneruokia. Itselläni meni lapsena tunteisiin varsinkin se, että aina oli perunaa. Löysin joitain vuosia sitten vanhan lapsuudenaikaisen päiväkirjani. Hieman huvitti lukea sieltä perunaraivoani. Miun homma oli aina soittaa naapurissa asuvat isovanhemmat syömään. Teksti päättyikin toteamukseen, että "pitää soittaa mummolle ja papalle, että tulevat syömään sitä ainaista perunaa." Suuri oli ongelma silloin.
Puoliso onnistui tekemään karjalanpaistia hirvenlihasta mukavalla pienellä tulisella vivahteella. Ihan kivaa vaihtelua muuten aika perinteiseen makumaailmaan. Yleensä en pahemmin noin perinteisistä ruoista välitä, mutta tuo oli kyllä hyvää.
Ruoanlaiton yhteydessä sain itse vain yhden tehtävän. Se oli perunoiden keittäminen. No eihän se tietenkään mennyt ihan putkeen. Aina sama juttu. Keskityn johonkin muuhun liian intensiivisesti, sitte yllättäen taas havahdun siihen rätinään, mikä kuuluu kun perunat paistuvat kattilassa, josta vesi on haihtunut. Pakko myöntää, että eipä noista ruoanlaittotaidoistani suotta naljaila.
Hmmm... Perinneruoista ja perunasta tuli mieleen lapsuudenaikainen ongelmani. Isä oli nimittäin meillä pääsääntöinen kokki. Valitettavasti hän vain rakastaa perinneruokia. Itselläni meni lapsena tunteisiin varsinkin se, että aina oli perunaa. Löysin joitain vuosia sitten vanhan lapsuudenaikaisen päiväkirjani. Hieman huvitti lukea sieltä perunaraivoani. Miun homma oli aina soittaa naapurissa asuvat isovanhemmat syömään. Teksti päättyikin toteamukseen, että "pitää soittaa mummolle ja papalle, että tulevat syömään sitä ainaista perunaa." Suuri oli ongelma silloin.
Re: Ruokaketju
Mä tykkäsin tulisesta ruoasta ja aurajuustosta nuorena, mutta sitten kun tulin raskaaksi ekaa kertaa, ei kumpikaan uponnut ja sen jälkeen olen syönyt molempia vain silloin, jos ei ole muita parempia vaihtoehtoja. Tosin aurajuuston sietokyky ei silleen samalla tavalla ole ottanut takapakkia kuin tulisten ruokien sietokyky... Kun ottaa huomioon, että tulin raskaaksi 23-vuotiaana ja kyseinen lapsi täyttää kesällä 20v, voinee jo todeta että on varsin todennäköistä että pysyn noissa miedommissa ruoissa tästä eteenpäinkin.
Re: Ruokaketju
Ei hele, oon löytänyt ehkä suurimman herkkuni koskaan. Iha helkutinmoinen kaloripommi, mutta oon vaan niin heikkona. Siis peruslettu, sisälle nutellaa ja sitä kaupan ylisokerista pursotettavaa kermaa, rullalle, päälle vielä pieni loraus suklaakastiketta. Namskista. Helkutin hyvää ja vieläpä aika helppoa tehdä.
Re: Ruokaketju
Anoppi kävi eilen. Meillä ei oo varmaan koskaan aiemmin ollut näin paljon ruokaa. Jääkaappi täpötäynnä. Pakastinkin pitää lähes painaa väkivalloin kiinni. Huh, eipähän tartte lähteä hetkeen kauppaan. Mutta anopin tuominkien ansiosta tänään voidaan tehdä omenapiirakkaa, syksyn suurimpia herkkuja.
Re: Ruokaketju
MAUSTEPIPPURI!
Eli mummopippuri. Mä olen alkanut käyttämään sitä mustapippurin sijasta kaikkiin jauheliharuokiin, ja kas,
yht'äkkiä lihapullat ja makaronilaatikot ym. maistuu kuin lapsuudessa äidin tekemät. Ei siinä sitten montaa
vuosikymmentä mennytkään tämän tajuamiseen
Eli mummopippuri. Mä olen alkanut käyttämään sitä mustapippurin sijasta kaikkiin jauheliharuokiin, ja kas,
yht'äkkiä lihapullat ja makaronilaatikot ym. maistuu kuin lapsuudessa äidin tekemät. Ei siinä sitten montaa
vuosikymmentä mennytkään tämän tajuamiseen